Babytalk!

*POKS*POKS* RASKAUSVIIKKO 36 POKSUU TÄNÄÄN!!

En voi uskoa tätä! Tässä on neljä viikkoo laskettuun aikaan. Ohhoh! Sintti eleilee masussa minkä kerkii ja mua alkaa jo vähä jänskättää. Mä oon nyt ollu äitiyslomalla lähes kaks viikkoo ja tää on kyllä ollu aika kivaa, mutta samalla aika tylsää. Rahaa menee ku aina vaa "käy kiertelemässä" ja hups, rahapussi tyhjenee.

Mennää ihan perus "oireisiin": Närästys jatkuu. Ei se lähe millään.
Turvotusta ei pahemmin ole vieläkään, mutta olen kyllä nyt alkanu huomaamaan että kiloja on tullut. Tavallaan ahistaa se asia, ku kuitenki ollu aina ongelmana tuo painoasia mutta, mä tiedän että mulla on ns hyvä syy painooni. On vaan vaikeeta katsoo itteensä peilistä kun näkee että posket pullottaa. Mutta samalla, kun peilistä kattoo naamaa, niin katse kohdistuu mahaan. Ja mä rakastan mun mahaa. Miten siitä voiki olla niin ylpeä? Tai no, miks ei. Siinä sisällä sä kasvatat toista ihmistä. Sielä elää osa sua. Siellä on sellainen osa sua, jota saat kantaa mukanas koko loppuelämän. Sä saat tehä siitä ihmisestä sellasen ku haluat (tai voit yrittää). Se ihminen on sun jälkeläinen. Se ihminen tulee muistuttaa sua siitä mitä sä oot ja siitä, miksi sä elät. Se muistuttaa sua siitä, miten tärkeää on olla onnellinen ja tehä niiku on paras (tai siis mikä tuntuu parhaammalta). Se ihminen sun sisällä, on jotain mitä ei voi sanoilla kuvailla (vaikka kovasti yritin). Eikä tätä tajua ennenku sen itse kokee, sen mä olen nyt oppinu.

Tosiaa kun nyt alkaa se synnytys lähestyy, mä hirveesti tutkin ja tunnustelen itseäni (en siis räplää toosaa, vaan seurailen Sintin liikkeitä ja mitä tuntemuksia se aiheuttaa yms). Tosiaan viime yönä meinas tulla eka paniikki, mutta se meni ohi. Kaveri ku lähti siinä puolen yön aikaa mä vähä aikaa kerkesin töllöä kattoo ja sit rupes tuntuu outoa painetta mahassa. En ollu tuntenu sellasta ennen. Mä menin sit sänkyy pötköttää ja kattoo että mitä tulee tapahtuu. No vähä rupes tulee sellasia menkkamaisia kipuja. Siis ne tuntu tuol alaselässä hieman. Ja se paine tuntu edelleen lantiossa ja masussa. Saattaa kuulostaa vähä oudolta, mutta mä jopa toivoin että ois jotain vähä enemmän tapahtunu. Tietty hyvä että ei, kun on tää uus vuos yms täs. Sintti sais pysyä viel sen pari viikkoo masussa. Mulla on ne vauvabileetki kahen viikon päästä. Hui! Pari viikkoo! Hirrrveet bileet tiedossa. Oi oi. Mutta odotan sitäkin innolla. Kivat kaverit kokoontuu ja päästään juttelee kaikesta ja syödää vähä hyvää ja sit mä ehkä saan jopa avata lahjoja ja jajaa iik! Voi luoja! Elä nyt sit mun kanssa.

Nyt on muuten sit vauvalle hankittu lähes kaikki. Ainoa iso hankinta on rattaat. Sit pikkujutuista tarviin vielä hoitopöytään pehmusteen ja vaippaharsoja (=buklurättejä). Vauvalle rasva ois kans ostettava, minä ku olen käyttäny jo sen minkä sain mammapakkauksesta, heh. Imetystyynyn ostan sit vauvabileitten jälkeen jos sitä en sillo saa (toiveena ku on).

Nämä Sintin liikkeet saa kyllä hymyn huulille ja odotus vaan kasvaa kasvamistaan! En melkein malttas enää odottaa synnytystä! Oon niin innoissani siitä että en osaa kuvailla sitä! Multa kysellää että pelottaako mua, mutta ei mua pelota. Vähä jännittää, mutta hyvällä tavalla. Oon niin utelias kokemaan tän synnytyksen että repeän kohta housuistani! Housuistani, en housuissani! Heehee!

Odotan myös kesää! Aah, kesä! Aurinko, ranta, minä ja vauva ja tietty joku kiva kaveri jonka kanssa voi juoruu tai muuta vastaavaa.

Ainoa mikä saa karvat pystyyn ja kyrvän otsaan on raha-asiat. Huhheijaa sanon vaa. Eipä kotiäitinä olemisessa rikastu. Tai äitinä ollenkaa ellei sulla oo hyvin toimeentuleva mies. Tai rikkaat vanhemmat. Mutta, mä pärjään. Niin kauan ku katto on pään päällä, mä selviän. Piste!

J-Love kuittaa *POKS*POKS* RV 36 SINTTI <3 <3

Mammaloma!

Ensimäinen äitiysviikko meneillään ja voin sanoa että tuntuu aikas hyvältä! Ei tartte oikeesti pakosta herää tai tehä mitään. Eilenkin heräsin/nousin sängystä 9 aikaan, söin aamupalan ja jo ennen 11 olin takas sängyssä päikkäreillä. Nukuin siinäkin sen vajaa pari tuntia. Sit oliki energiaa pyöriä lahjoja etsiessä koko loppupäivä. Kotiuduin 8 aikaa illalla.

Mutta nyt on lahjat hankittu ja joulu saa tulla :) Jotenki menny ihan ohi tänä vuonna toi jouluressi. Johtuu varmaa siitä ku kaikki energia ja aika menee vauvaan ja kämpän järjestelyssä. Nyt tosiaan paukkuu raskausviikko 34+4 eli arvioituun laskettuun aikaan on viisi viikkoa! Hui! Parin viikon päästä on jo melkein täydet viikot (37) ja sit voiki oikeesti alkaa odottaa Sintin saapumista<3
Nyt on myös kotona kaikki aika liki valmista. Hoitopöydän sain kasattua ja sintin vaatteetki on melkein kaikki paikallaan. Ja nyt niitä vaatteita tosiaan on. Kiitos vaa Pia :)) Vaan rattaat puuttuu, mut ne ostetaan vuoden vaihteen jälkeen.

Raskausarpia ei oo tullu enempää, onneks, ja oma paino on kans pysyny hyvänä. Närästys tietty vaivaa, mutta eipä oikee mikää muu. Paitsi joo! Selkä! Se on alkanu vaivaa vähä. Ei paljoo, mutta joissakin asennoissa alaselkä kyllä ilmoittaa että on huono asento. Muuten on aikas hyvä olo. :)

Mietin että ottaisinko esille yhen asian. Yks mun peloista liittyen vauvaan ja sen syntymään. En pelkää synnytystä, siihen meen avoimmin mielin ja uteliaana. Mutta yks mikä pelottaa on se, mitä jos mä en saakaan vauvaa kotiin? Mitä jos joudun tulee kotiin ilman mun Sinttiä? Sen mä ehkä kestän että se jää osastolle tj, mut se, jos mun vauvaa ei ole ollenkaa olemassa sen jälkeen kun olen oman osuuteni tehny..se on asia mitä pelkään enemmän ku mitään. Mitä jos Sintti menehtyy synnytyksessä? Mitä mä sitten teen? Niin monen vuoden unelma ja toive ja sit jos se viedäänki multa pois? Tiedän että en voi varautua siihen ja että sen ajatteleminen ei hyödytä mitää, mutta väkisin se tulee mieleen. Olen kyllä luottavaisin mielin liikkeellä, koska mun neuvolatätiki sano että näillä näkymin vauvalla itsessään on kaikki hyvin. Että sen suhteen voin olla huoletta. Ja hyvä olo mulla onki sillee.. En tiie sit.
En oikee pysty vieläkään uskoa että mä saan lapsen.
Musta tulee äiti.
Mitä hittoa?
Mun mahassa kasvaa toinen ihminen. Outoa! Mutta ihanaa! Ei tätä voi kuvailla ihmiselle joka ei sitä ole kokenut. Sen tietää vasta kun sen itse kohtaa<3 data-blogger-escaped-br="br">
Jos en muista tai "kerkii" enää kirjottaa ennen joulua, haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua. Syökää ja juokaa hyvin ja muistakaa jakaa iloa ja rakkautta kaikille jotka sitä ansaitsee.

P.s jos se maailmanloppu tulee huomenna niin eipähän tartte juhlia mun synttäreitä lauantaina :D
Puss! Ootte ihania<3
Johanna & Sintti kuittaa
Hyvää Joulua <3

Animal. Grr!

Vauvajuttuja joka lähtöön . .

No nyt tätä tekstiä sitten tulee. On jääny vähä vähemmälle nää kirjotukset, mutta nyt...nyt tulee! :D

Elikkä. Nyt on raskausviikko 33+6 ja huomenna poksuu jo sit rv 34 mikä tarkottaa että kuusi viikkoa ois laskettuun aikaan. Hurjaa. TASAN kuusi viikkoa! Ja arvaa mitä? Mulla on enää YKSI työpäivä jäljellä. YKSI! Huominen on vapaa ja maanantaina ois sit se vika päivä. En malta odottaa ja samalla en edes tajua koko asiaa. Mun ei tartte mennä töihin? Mitä hittoa? Mulla on aikaa olla vaa ja olla..? Olla olematta.. Mitä mä teen? Kaikki sanoo että on niin ihanaa ku saa nukkua ja rentoutua eikä tartte herätä töihin tai oikeestaa pakolla tehä mitää, mutta ei se ihan niin ole. Tai siis, ei tartte herätä töihin joo, mutta kaupassa pitää käydä, pyykkiä pitää pestä ja kämppää siivota ihan samalla lailla ku ennenki. Mutta mitä sitten? Mulla suurin osa sosiaalisesta elämästä tapahtu töissä. Siellä mä näin kavereita ja sai juoruu ja mitä kaikkea. Nyt ku oon kotona, eihän täällä ole ketää. Kaikki kaverit on töissä, ja äitilläki on talviloma vasta Sintin odotetulla syntymäviikolla. Huoh. Noh, voin ainaki tehä mitä haluan. Käydä kävelyllä, itkeä, nukkua, siivota, lukea..toivottavasti rahaa ei vaa mee yhtä paljon ku perus vapaapäivänä, muuten oon konkurssissa hyvin äkkiä. Siinä ku koneella kattelee vauvajuttuja ja "kaikkee kivaa" saattaa tili olla nopeesti miinuksella. Äääk!

Närästystä on ollu muute aika lailla. En tykkää yhtään! Aikasemmin se närästys on tullu sillee pikkuhiljaa, mutta nyt. Ohoho..se tulee kertaheitolla ja on muuten tosi inhottavaa sit kans. Polttaa niiku ihan oikeesti. Kai seki liittyy siihe ku vaavi painaa vatsalaukkua ja kaikkia muitaki sisäisiä elimiä. Mun pomo sano että vanhan uskomuksen mukaan, jos äitiä närästää raskauden aikana paljon, lapsella on paljon tukkaa päässä. Siihen mä tokaisin että sitten tämä rääpäle omistaa ison afron! Koska huh huh tätä! Jos ei rennietä löydy ku se alkaa...kannattaa pysyä poissa. Ihan oikeesti! En valehtele. Sama ku musta tulee nälkäinen. Voi että sitä raivon määrää! Ja kiukkua. Huoh!  Kiitän luojaa Renniestä ja suklaasta. Kiitos!

Mitä tähän ulkoiseen olemukseen tulee, maha on jo aikas iso, vaikka ei se oikeesti ees oo. Ku ajattelee että tää saattaa kuukauden päästäki jo olla maailmassa, mulla on aika pieni kumpu. Mutta on se iso. Ja ihana<3 Rakastan tätä mahaa aivan älyttömästi. Mulle tulee nyt jo kyyneleet silmiin ku ajattelen miten ikävä tätä tulee. Nyyhk. Mutta tiedän, mulla on sit vauva sylissä, mutta silti! Ei tätä voi kuvailla sellaselle jota ei sitä ole tuntenut. Se on jotain, mitä pitää kokea ymmärtääkseen<3 Jotain ihanaa tää silti on<3
Mahaan olen saanu pari raskausarpee, mutta ei ne oo pahentunu ees muutamassa viikossa ollenkaa. Muistaa vaa rasvata. Olen käyttäny äitiyspakkauksen mukana tullutta Libero-rasvaa. Se on tarkotettu vauvalle, esim poskiin tai pyllyyn yms jos on kuiva iho. Koska se on vauvalla tarkotettu, nii se ei sisällä mitää hajuaineita tai hirveitä kemikaaleja ja se tosiaan antaa joustoa iholle, eli se on loistava! Tottakai painoa tulee hyvin koko ajan, mutta ei vieläkää oo mitään että pitäis varoo mitä syö. Neuvolassa sanottii että saa tulla vielä sen viitisen kiloa painoa ihan kevyesti. Ja tosiaan, joulu on ovella, joten ei pelkoa että niitä kiloja ei tulis, heh. Jonkunlainen lievä ahdistus/masennus tässä on iskeny, joten on toi ruoka (herkut) maistunu aika paljon. Yritän kyllä nyt jaksaa käydä kävelyillä kun työt kert loppuu.

Sitten pitää vielä avautua yhestä aiheesta. Seksualisuus. Jossain välissä tulee se hetki kun ei tee mieli minkäänlaista seksiä. Ei millonkaa eikä mitenkää. Sitten tulee myös se kun seksuaalisuus on huipussaan. Sitten..joo. Sitten on tää mikä vaihe mulla on. Se vaihe, jolloin vois jyystää mitä tahansa, missä tahansa ja koska tahansa. Keskellä työpäivää saattaa kassalla istuessa yht' äkkii alkaa kuumottaa aivan saatanasti ja tuntuu ku voisit nusasta ihan ketä vaa! Se on aivan järjetöntä! Koko ajan! Joka hiton päivä! Ihan sama missä oon ja kenen kaa, se vaa tulee. Onneks se itse himo ei kestä kauheen kauaa, mutta silti jää se halu päälle. Olen tavallaan kiitollinen että elän yksin, koska mä säälisin sitä miestä joka joutuis mun kanssa elämään. Säälin sitä miestä, joka sitten sais kerranki pesää niin että riittäis koko loppuvuodeks! EI jumalauta! Mä jo luulin että se alkuvaihe oli pahin ku panetti muuten vaa joka päivä..nii ei! Nyt se on vasta alkanu! OHO!!! Jos vielä joskus saan toisen muksun, pidän kyllä huolen siitä, että munaa on saatavilla (eli isä saa luvan olla PANTAVA!). Ja siis tarkotus ois seuraava muksu hankkii sillee ihan perinteisesti.

Mutta nyt keskityn vain ja ainoastaan minuun ja Sinttiin. Taidan nyt jättää tämän tähän. Kello alkaa jo olemaan sen verran että ois aika mennä rauhottuun. Palaan ehkä huomenna vähä tarkemmin noista kaikista mitoista ja paineista (verenpaine yms, ei mitää seksuaalisia paineta enää..ehkä..).

...ja taas se närästys tuli, aargh!

Uneja!

J-Love ja Sintti rv 33+6

Aamun ajatuksia.

Tänään on tiistai 11.12.2012 ja meillä poksuu raskausviikko 33+2. Uskomatonta!
Kohta voidaan jo oikeesti alkaa odottaa Sintin saapumista.
EI tätä voi käsittää.
Niin monta vuotta mä oon peiliin katsoessa miettiny, että miltä mä näytän vauvamasun kanssa, ja nyt kun mä sen nään, en malta uskoa että se on todellista. Ihan hullua! Ja arvatkaas mitä? Mulla alkaa maanantaina mammaloma! Hui! Niin monen vuoden jälkeen, mä jään nyt pois töistä pitkäks aikaa.
Kaikki kyselee että miten pitkää oon poissa, mutta en mä sitä tiedä. Riippuu taloudellisesta tilanteesta sitten ku tuo hoitovapaa alkaa. Jos kaikki menee hyvin, saan kuitenki yksinhuoltajuuden ja saan myös sit päättää mihin tarhaan mennää ja millo yms. Siitä pitäis varmaanki keskustella Sintin isän kans. Ääh. Mutta ei se töihinpaluu oo niin kiirreellistä, onneks. En aio miettiä sitä ollenkaa. Aion keskittyä täysin rentoutumiseen ja Sintin hoitoon sit ku hän tulee.

Neuvolassa ku käytii viikko sit kaikki oli hyvin. Painoa on sopivasti ja kaikki paineet oli hyvät. Mitä nyt verenpaineen alipaine oli vähä kohonnu, mutta ei kuulemma mitää ihmeellistä. Kun kuunneltiin vauvan sykettä toinen veti vissii sikeitä ku syke oli vaa 125. Yleensä se siis ollu sitä 135-145 :D Ja ku ton kerroin niin Isukki oli heti "No johan se on ollu laiska. Meijän poika veteli 165 blaablaablaablaaa..." Ja tota just mä en jaksa enkä halua kuunnella. Sentakia en sitä neuvolaankaa halua ku se vaa koko ajan vertailee mua siihen sen eksää ja sen raksauksiin (joita siis on ollut kolme). Juu ei kiitos. Vertailkoot jotain ihan muuta jossain muualla, mua ei kiinnosta. Tää on mun raskaus ja mun ekat ultrat ja neuvolat ja KAIKKI. Piste.

Ehkä oon vähä ilkee..mut ihan sama.

Tuli taas hetkellisesti mieleen se yks nimeltämainitsematon. Ärsyttää. Kohta jo kolme kuukautta. Hullua. Silti ikävä ei hellitä. Eikä raivo. Tai katkeruus. Hmph. Ei vo mitää. Päivä kerrallaan. Nyt nautin vapaasta päivästä. Ja räpsin lisää kuveja masusta <3

(vähä myöhemmin laitan lisää itse vauva-juttuja. Sitä meinaan taas on)
J-Love kuittaa jälleen feat. Sintti rv 33+2 <3

Oi voi..

En tiedä mistä alottaisin. Pää on niin täynnä kaikkia ajatuksia ja suunnitelmia että en enää kohta erota toiveet, unelmat ja tavoitteet toisistaan.

En osaa sanoilla kuvailla miten iso ikävä mulla on mun rakasta vauvaani. Tiedän, eihän se ole edes syntyny ja silti mulla on ikävä sitä. Mutta kun mä tiedän mitä se on kun se tulee (siis suurinpiirtein). Imettämiset ja sitä, kun saan katsoa sitä pientä kääröä tuhisemassa unissaan mun vieressä. Voi eih! Mä en kestä! Tietenki vaipanvaihdot ja kylpyhetket ja muut seurusteluhetket. Voi jummi. En jaksais odottaa sitä. Surettaa jo nyt miten nopeesti se kaikki on ohi. Sniif :'(
     Näin viime yönä taas unta Sintistä. Mutta se ei ollu oikee hyvä uni.. Sintti synty 8 viikkoo etuajassa ja oli kuitenki JÄRKYTÄVÄN ISO. Eli siis siinä unessa multa vietiin kokonaan pois se vauva-vaihe lapsen kans ja Sintti oli heti alusta taapero. Mutta joka silti oli tissillä. Se ei ollu kivaa. Tosi sekava ja ahdistava uni. Ja sitten..kun katoin Sinttiä..se ei ollut nätti tyttö eikä edes söpö poika. Unessa Sintti oli tyttö jolla oli tumma siili ja silmät aaivan liian lähellä toisiaan. Ja ne silmät oli viel sellaset tummat ja aika vihaiset. En tiedä mistä toi uni tuli. Ehkä koska toivon saavani minunlaiseni tytön. Nätin ja suloisen tytön (vaikka en mäkään mikä kaunis ilmestys ole nykyää, nätti kyllä, heh, mutta vauvana olin kyllä aika suloinen <3 ). Ahdistavaa. Mutta..

Ahistaa mua muutki asiat. Esim (taas ja edelleen) se että miten saan itseni kuntoon taas. Vaikka en mallin mitoissa ollut ennen raskautta, olin jo aika itsevarma ja jopa osasin rakastaa vartaloani (seki suurimmaksi osaksi kiitos Jarin, huoh). Nyt mulla on ollu jo muutaman viikon sellanen ihme vaihe. Haluan uutta. Uuden tyylin. Jakkua ja korkkareita. Ihan arkikäyttöön. Ja joo tiedän! Ennen ku sanot yhtään mitään, nii yh-äitinä ei oo pahemmin varaa ostella mitää uutta itellee. Enkä mä sitä sillee että "voi paska, mulla on muksu nii en vo itelleni mitää ostaa", vaan mä haluan silti näyttää hyvältä. En tiedä miten nopeesti palaudun synnytyksen jälkeen (enkä puhu nyt viikoista) ja että missä vaiheessa mulla menee mun normit farkut yms päälle. Varmaan vatkaan tätä asiaa siihen asti että vauva tulee. Sen jälkee mua varmaa hirveesti kiinnostaa miltä näytän, ku kuitenki elän suurin osan ajasta sisällä (toivoen että ihmiset tulee moikkaa meitä *winkwink*) vauva tissillä.
Mutta sen mä tiedän, haluan sen jakun. Oon jo löytäny pari kivaa. Pitää vaa sit joskus päästä sovittaa. Ja voihan sitä aina joka "tilistä" ostaa jotain. Pikkuhiljaa kato. Jooh, ehkä toiveajattelua. Mutta sen mä sanon, musta eitule sellasta yh-äitiä joka kävelee lökäreissä ja huppareissa ja vetää röökiä jossain metriksen edessä. Juu ei. Minusta tulee minunlaiseni äiti. Minusta tulee äiti. Mulla on hyvä tunne tulevaisuudesta. Jotenki musta tuntuu että pahimmat paskakasat on raivattu edessä olevalta hiekkatieltä (pikkuhiljaa aineki) ja edessä on tasainen "uudistusta vailla" oleva asfalttitie. Mitenköhän tonki tulkitsee :D

Hitsi ku ei jaksa kaikkee kirjottaa! Noh, me lähetään nyt Sintin kans ulos tonne pururadalle kävelemään. Selvitetään ajatuksia ja kulutetaan vähä energiaa.

Puss puss J-Love + Sintti rv 31+1 <3

*POKS*POKS*

Nyt alkaa poksumaan urakalla! 30 raskausviikkoa jo täynnä! Jes! Voittaja fiilis! Nyt vo kohta jo alkaa oikeesti odottaa sintin tuloa<3 Ihanaa!

Mulla oli tänään perhevalmennuksen toinen osa ja se oli alkuun todella rasittavaa ja tylsää...siinä käsiteltiin parisuhdetta ja seksuaalisuutta. No kaikkihan sen tietää että ei mulla mitää parisuhdetta oo. Pikemminki pari suhdetta..(vaik ei kyl oikeestaa sitäkää, heh). Noh.. sen jälkee ku oltii käyty niitä asioita läpi niin me saatiin vauvaperhe vieraaks. Mies, nainen ja niitten 10vk vanhan Kosmo-pojan. Se oli niin söpö! Mä rupesin melkein itkee siinä ku se toljotti mua ja naureskeli. Joo, oli vilkas poika. Hymyili jo ja naureskeli ja kovat oli voimat jo jaloissa toisella. ah! Ajatelkaa, kohta mullaki on tollanen pikkuinen. Voi jummi!

Mä oon tässä kipeenä ollu jo muutaman päivän. Viime lauantaina heräsin hirveään kurkkukipuun ja sunnuntai-iltana nous lämpö ja rupes nokka vuotaa. Hyi. Maanantaina sit lääkäriin ja saikkua tottakai. otin vielä työvuoron maanantaille vaikka ois ollu vp, ja sit oon ite saikulla. Tosi kiva fiilis tuli. Mulla on vieläki aika huono olo ja soitinki töihin että en oikee usko että meen huomennakaan. Se on siis taas huomenna lääkäriin. Lunssan lisäks alkaa kyllä jo tää työnteko tuntumaan vähä työläiseltä. Ei oikee taho jaksaa ja kiinnostaa. Haluisin vaa olla. Olla kotona ja käydä millo missäkin ja tuhlata aikaa näpräämällä kaikkee kivaa kotona. Ja nukkua. Nukkua! Sintti kyllä jaksaa touhuta masussa vaikka minä makaan puolkuoleena sohvalla kolme päivää. Se jaksaa piristää mammaa <3 Ihan ku se just viestii että "kyllä sä jaksat vielä. Täällä mä oon äiti." Rakastan tätä lasta jo enenmmän kun voi sanoilla selittää. Tää on ihan käsittämätöntä. Miten ku sä katot omaa mahaa, ja se liikkuu! Sä näät miten siel ihon alla möyrii jokin. Siel on jotain mitä et voi vielä koskettaa. Et voi nähdä sitä. Voit vaan tuntea sen. Ja silti, silti sä teet jo tässä vaiheessa mitä tahansa, että sillä elävällä olennolla on kaikki hyvin. Se on sun lapses. Sun jälkeläinen. Osa sua. Osa mua! Voi hitto! MÄ SAAN LAPSEN!! Ei sitä voi tajuta. Ihan oikeesti. Ei voi. En mä ainakaa. En vielä. Vaikka tajuan, mutta silti en. Selittämätöntä (jos se on edes sana :D ).

Otin uusia kuveja masusta. Oikealla puolella huomasin että on tullu pari raskausarpee. Salaman kanssa ne näytti aika pahoilta, mutta ei ne oikeesti oo niin pahat. Siinä on niiku kaks, mutta tossa näkyy paremmin se isompi ja pahempi. Se toinen on vähä edempänä, mutta jos tarkkaa kattoo nii siitä näkyy ihan vähä tossaki kuvassa.

Ei ne mua itteeni häiritse juuri ollenkaa. Oonki jo vähä odottanu että millo niitä alkaa tulee. Tuli nyt sellanen fiilis että ainaki se maha kasvaa ku tulee pari arpea :)

 Tässä toisessa kuvassa näkyy myös selän puolelle ulottuvat arvet. Ne on sentää kaikki vanhoja. Sitä ajasta ku olin oikeesti normaalistikin sen 80kg. Siitä nyt on jo jokunen vuos, noin kolme. Sillo laihduin noin 20kg puolessa vuodessa. Se oli aika hurjaa. Ite en sitä huomannu ollenkaa. vasta sitten ku menin ostaa uudet farkut. Ne oli kokoa 32/30 eikä enää 34/30. Hitto mikä fiilis! Laihduin kaks kokoa, ja mitä mä tein? Stressasin! Joo. Sillo seurustelin viel eksän kans ja ku meillä meni huonosti en syöny ja olin vaa töissä. Sithän me erottii ja olin viel enemmän töissä ja söin vielä vähemmän. Ei niin terveellisä, mutta kilot läks! Vaikka se ei ollu edes tiedossa.

Vaikka noi raskausarvet koristaaki mun vartaloa, en silti häpeä niitä. Ne on osaa tätä raskautta. Ne on osa mua. Ne kertoo tarinan mun elämästä. Mä tiedän että aika synnytyksen jälkeen kuluu hoitaessa vauvaa, eikä aikaa alussa ole hirveesti itselleni, mutta kyllä mä saan itseni kuntoon. Siinä vaiheessa ku alkaa linnut laulaa ja kevät on täällä, Sintti on jo sen verran iso että mä saan hippasen enemmän aikaa itelleni. Ja kyllä me aletaan käymään kävelyllä heti ku vaa paikat ja keli sen sallii. Tai näin mä kuvittelen. Onhan se hyvä nyt suunnitella kaikkee, vaikka totuushan on se, että mikään ei tuu menee niin ku mä sen suunnittelen. Mutta, ei se oikeestaa haittaa. Koska mulla on Sintti. Mulla on mun vauva ja me eletään yhdessä ja opitaan uusia asioita yhdessä ja nautitaan elämästä kahdestaan. Aah!

Tuli muute mieleen. Aina ku käyn suihkussa, nii Sintti alkaa vähä möyrii. Mä oletan että se on hyvä merkki. Se ois loistava juttu jos se alkais tykkää suihkusta ja muutenki vedestä. Ite meinaan rakastan suihkussa käymistä, ajan kanssa. Nykyään saatan istuskella suihkun lattialla (koska seisominen käy työstä) melkein tunnin nauttimassa ja rentoitumassa. Ehkä se sit vaikuttaa vauvaan kun mä rentoudun ja suihkutan vettä mahan päälle, ja koitan sulkee kaiken pois ja rentouttaa itseni. "Jos äiti voi hyvin, voi vauvakin hyvin" eiks se niin mee? :)

Nyt lopetan taas hetkeks. Tekee mieli suklaavanukasta, joten pakko saada! <3

J-Love kuittaa ja Sintti kiittää huomiosta ;)

Puss! Rv 30+3

Karvajuttuja.

Kävin just suihkussa. Ohhoh.
Se alkaa jo käymää työstä sekin. Se taas herättää keskustelua..
         Eli. Mä oon miettiny mutaman kerran miks kaikilla naisilla on synnytäessään hirveä puska tuol haarojen välissä. Enhän mä oo voinu sitä tietää aikasemmin miks, mutta nytpä tiedän! Hitto vie! Ekaks et nää varpaitas ku maha ottaa vastaan ja mitä sit? Sitten et nää edes omaa värkkiäs! Voi jumalauta! Kainalot pystyy ihan hyvin pitää siistinä, sääretkin pystyy pitämään suht hyvässä kunnossa (vaikka mun kohdalla seki onnistuu vaa suihkunlattialla istuessa), mutta mites tuo vauvatunnelli? Juu ei. Mä oon tosiaa seittemännellä kuulla ja vaikka mun maha on iso, niin ei se oikeesti oo iso. Ei ois miettii että monella muilla on tuplasti isompi samoihin viikkoihin nähden. Muutama viikko sit huomasin ekan kerran että joutu tekee vähä töitä jotta saa nätisti höylättyä karvat pois tieltä. Ei oo meinaa kivaa tollasen terävän sheivin kanssa ajella sokkona tuol naisen tärkeimmässä syvennyksessä. Siinä jos menee vähä huti saattaa olla klitoris entinen ja sit sattuu. Se tekee jo tarpeeks paskaa ku vähä menee vinoo ja tulee haava tai kaks. Aih! Tätähän miehet ei voi ymmärtää mitä vaikeeta siinä on.. On siinä! Ajattelin että onneks mulla on sellanen sähkökäyttönen trimmeri, sillä saan pidettyä siistin siilin loppuajan. Arvaappas uusiks! Enhän mä silläkää uskalla tuolla soheltaa menemään! Sehän leikkaa saatana puolikkaan häppärin mennessään! Mitä mä teen? Kellää mitää vinkkejä??
  Ei kyl siinä mielessä että hirveesti tarttis esitellä tota lorttoa kellekään (muulle ku tohtoreille neuvolssa ja sit synnärillä), mutta itellä on paljon "raikkaampi" olo ku lemmenluolaan on ns vapaapääsy. En mäkää tykkää ettii sitä miehen elintä mistää amatsoonista. Yök!

Kaikkea sitä joutuukin miettimään raaskauden aikana. Mutta voin sanoa, että ihan kaikki mikä on ns negatiivista, on kuitenki sen arvosta. Mikään ei korvaa sitä tunnetta mikä mussa herää joka kerta kun Sintti kierähtää tuol mahassa. Ei mikään. Ja kun tietää että se on jo iso. Oikeesti iso vauva jo. Se selviäis jo aika todennäköisesti jos syntyis nyt. Mä oon tuol yhel keskustelupalstalla mukana juttelemassa muiden tammikuussa synnyttävien kans, ja yks synnytti jo viime viikolla. terve poikavauva tuli. Ihan mahtavaa!
Tavallaan mä itekki halusin jo että tää mun tulis, mutta sitten en kuitenkaa. Jos Sintti vaa pysyy tammikuun puoleen väliin kaikki on hyvin. Sillo sillä on jo kaikki tarvittavat voimat kestääkseen mua kahestaan kotioloissa, hih. Ajatelkaa nyt hei. Minusta tulee äiti. Ihan hiton outoo! Mä saan vihdoin sen minkä oon aina toivonu! WAAAU!!! Mä repeen koht ihan kokonaan (niin varmaan repeen kyllä muutenki..)! En kestä tätä odottamista ja tieto siitä mikä on palkintona kun odotus vihdoin päättyy.
       Näin muuten toissa yönä unta mun vauvasta. Se oli ihan pieni ja niin suloinen ja vaikka se oli vastasyntyny, se sano "äiti". Ah! Mä vaihdoin sen vaippaa ja se itki, mutta silti hoki vaisulla äänellä "äiti,äiti". Sit mä heräisn yht' äkkii ku tää Sintti Turbobuusti oikeesti riehu tuol mahassa, ja se uni jäi kesken. Mulle jäi aivan hirveä ikävä mun vauvaa! Vaikka se uni oliki, niin silti. Se oli mun. Se oli tullu maailmaan ja oli vain minun! Äääk!

Noni, nyt loppu hetkeks taas. Ihan ku ois vähä paha olo..? Outoo. Mutta, nyt valmistautumaan töihin! Heippa!

J-Love ja Sintti 29+4 <3

Palkkapäivä on hyvä päivä.

Noniin. Ilta on saapunut ja kohta ois aika mennä peiton alle vähä rentoutumaan, mutta ennen sitä pakko jakaa teijän kaa päivän tapahtumia..

       Neuvolassa käytii päivällä tosiaan, ja vaikka pieniä muutoksia oli, ei kuitenkaa mitään niin pahaa ku mä luulin. Paino on sama kun viime viikon tiistaina, täsmälleen :) ja vauvan syke oli suht tasanen ja hyvä, noin 135. Kun viime kerralla mitattii se kohdunpohjan korkeus se oli tosiaan se 29 cm, mikä vähä neuvola-hoitajaa huolestutti, mutta tänään ku mitattii se uudestaa, se oli vaan 24cm. Eli hoitajan mukaan vauva on ollu vähä hassusti masussa ja siksi on tullut niin iso luku viimeks. Ja se mitta tosiaan mitataan ihan perus mittanauhalla häpyluun reunalta paljaan mahan päältä kohdun yläreunaan (eli nauha vedetään mahan yli niihen asti kun kohtu loppuu). En tiie ymmärtääkö ne jotka ei tiie, mut yritin selittää parhaani mukaan, heh. Verenpaine jouduttii mittaa kahdesti koska eka lukema oli "ei-niin-hyvä", en muista enää mitä se oli, mutta ku mitattii uudestaa heti perää, se näytti jo ihan normaalia 119/67.  Ennen joka neuvolakäyntiä pitää käydä pissalla ja pissata sellaseen näytepurkkii. Siihen näytepurkkiin upotetaan sitten sellanen pieni tikku jolla ois tarkotus arvioida/mitata proteiinin määrää virtsassa että onko esimerkiks raskauden aikainen diabetes mahdollinen tai raskausmyrkytys. No tänään mulla se tikku vähä muutti väriään, mikä siis meinas sitä että mukamas ois lievästi roteiinia pissassa. Kuitenki muutos oli niin mitätön ettei vielä ollut syytä huoleen kun verenpaineki oli suht normi. Ne sano siel neuvolassa vaan että jos ilmenee päänsärkyä, pahoinvointia tai jonkinlaista häiriöö näössä, pitää olla yhteydessä neuvolaan. Kuitenki vauva pyörii tuol masussa taas ja mullakin on ihan hyvä ja rauhallinen olo taas :)

     Kävin vähä pyörii kaupoissa tosiaa tänää ku oli tilipäivä. Itelleni ostin paidan ja vauvalla sukat ja takin<3 Ihanat sukat! Sattumoisin löysin myös Alepan lehtihyllystä Vauva-lehden missä sai kaks numeroa yhden hinnalla. MUkana oli siis 07/12 ja uusin 11/12. Pääsen lukemaan taas muitten kokemuksia ja kertomuksia raskaudesta ja vauvoista yms.
   Ku kävin tänään itiksessä, oli pakko käydä H&M:ssä (kuten ehkä tarkkasilmäiset huomasi, sukat on sieltä ostettu). Kaveri oli ostanu mulle sieltä sellasen leopardi-asun vauvalla, mis on valkonen body ja leopardikuvioiset shortsit ja popi. No nyt löysin sieltä noihin Tiikeri-sukkiin sopivan asun. Oranssit potkuhousut (samaa kuosia siis kun sukat kuvassa) pitkähihanen body ja oranssi poipo jossa oli korvat. Se oli NIIN söpö! Mä en kestä! HALUAN! Haluan jo että vauva tulee. Haluan pitää hänet sylissä! Sintti, et tiedä miten sua odotan! Mutta, ehkä parempi vaa että lapsonen pysyy masussa, ainaki toistaseks. Ainaki jouluun yli, kiitos. Hoen tota lapsoselle joka päivä että ei ennen joulua. Heti tammikuussa saa kyllä tulla jos haluaa, mutta en halua joululasta, ihan vaa koska itse olen sellanen. Joululapsena ei ole mitää vikaa, mutta sääliks käy kaikki pikkulapsia ku ne saa lahjoja vaa kerran vuodessa :( Ja jos mun lapsi syntyy tammikuussa, nii se on luultavasti luokan vanhin koulussa sit, hee hee ;) Ja fiksuin. Ja parhaimman näkönen. Ja halutuin. Siis paras.

On niin hirveesti kaikkea mistä vois kirjottaa täällä, mutta en viitsi tylsistyttää teitä ihan koko ajan. Tosin, eihän muhun voi tylsistyä tai kyllästyä. Mä oon vaan niin hyvä suustani. Kaikki sen tietää..varsinki Jari, heh heh.

Mut mä alan nyt tekee jotain..varmaa juttelee Sintin kanssa vauvajutuista :) niin jatketaan me taas jossain vaiheessa. Hyvejä uneja kaikki<3

J-Love & Sintti 28+3

Aamun ajatuksia ennen neuvolaa..

Mua vähä jännittää. Taisin siitä mainita eilenki jo, mutta Sintti on ollu tosi rauhallinen koko eilisen päivän. Eikä nyt aamullakaa oo paljoo mitää riehunu.. Kyllä se jossai vaiheessa aamuyöllä tais vähä pyörii siel, mutta mä tietenki heti revin hiuksia päästä ku se ei riehu turbobuustin lailla niiku yleensä. Mitä jos kaikki ei ole hyvin? Mitä jos sillä ei oo kaikki hyvin? Oonko mä tehny jotain väärin? Tosin, kyllä mä oon tuntenu sen liikkeitä, joten ehkä kannattaa rauhottua..
         Noh, jos kaikki on hyvin, niin mä lähen vähä shoppailemaan neuvolan jälkeen. Pitää käydä metsästää itelleni talvitakki ja jonkunlainen villatakki. Mulla kun menee vain yksi takki enää kiinni. Ja sopivankokoisista paidoista on turha edes puhua.. Huoh! Alushousuja pitää muuten kans ostaa. Perse tainnu vähä levähtää, hups. Ja sit tottakai ajattelin vähä katella kans mitä Sintille löytyy<3 En malttas odottaa että saan jäädä kotiin ja vaan odottaa ja odottaa ja odottaa...ja odottaa..ääh! Onneks siinä on joulu ja uus vuos välissä, mutten vois odotus käydä vähä tylsäks. Tosin, ehkä se sitä on muutenki. Ja saas nähä paljonko lahjoja tulee mulle itelle jouluna. Tai synttärinä. Mä olen sanonut että lapselle ei tartte ostaa mitää jouluks ku sillä on jo kaikki mitä alkuun tarvitaan. Ja mä oon kuitenki pitämässä ne sellaset babyshowerit niin sinne saa sit ostaa jos haluaa. Jouluna saa ostaa MINULLE jotain. Ja jos ei tiie mitä ostaa (äiti, ellu jne..) niin joku lahjakortti on LOISTAVA idea. Lahjakortti sellaseen mun kauppaa, mistä mä tykkään käydä ostelemassa, se ois hienoa.  *winkwink* Tulen kyllä varmasti kirjottaa "joululahjatoivelistan" vähä myöhemmin. Ihan vaa koska ku on noi mammavaistot heränny, niin mä haluan kaikee kotiin. Ruuanlaittoon ja sisustukseen liittyen. Ah!

        Huomasin muuten että ulkona sataa taas, muutta siel tulee vissiin LUNTA. SATAA LUNTAA! Jee! Vaih? Nojoo.. Mutta mä annoin itelleni luvan, että jos sitä lunta nyt tulee, niin saan ostaa ja laittaa esille ekat jouluvalot! Voi kohta on joulu! Samalla ku en ihan hirveesti tykkää talvesta, joulu on edelleen se ihanin ajankohta vuodessa. Vaikka tämä joulu tulee olemaan ihan erilainen.. Ei ole Mikkoa (mun exää) eikä ole Jaria (jos joku ei tiedä niin lue mun toinen blogi http://j-loveinlife.blogspot.fi/2012_08_01_archive.html ) eikä ole mitää muutakaa miestä pörräämässä jaloissa. Ja sitten se suurin muutos; minä olen raskaana. Joulu ilman alkoholia ja riehumisia. Mun eka joulu odottavana äitinä. Ai että<3  Nyt huomaan että tää teksti vaa venyy ja venyy, joten ehkä  mun pitäis lopettaa.. Pitää käydä suihkussa ja tiskaa ennen neuvolaa. Joo, mä lopetan nyt. Palataan illalla. Heippa!<3

J-Love ja Sintti rv 28+3

Tästä se lähtee. . .

Mä nyt päätin aloittaa tän blogin kirjottamisen, olkoot nyt sit nimi mikä tahansa. Ehdotuksia otetaan edelleen vastaan ja nykyinen nimi vaihdetaan, mikäli joku parempi löytyy (mikä siis tuskin tapahtuu, koska mä oon vaan niin paras keksii näit nimiä..xD ).

    Elikkä! Blogin aiheena on raskaus, sitä edeltävä ja sen jälkeinen aika ja kaikki mikä mua mietityttää, ihmetyttää, itketyttää, naurattaa ja vituttaa siihen liittyen. Vauvapuheita siis riittää täällä. Jokainen saa lukea omalla vastuulla ja saa kommentoida ja kysellä jos mieli tekee, en pure tai suutu. Itse asiassa, se ois hienoa jos saisin jostain ihan keskustelun aikaseks. Ja kaikki mitä täällä kirjotan, on mun omia mielipiteitä ja ajatuksia. Mulla ei ole tarkoituksena olla ilkeä tai syrjiä ketään, mutta välillä saattaa olla aika rumaa tekstiä. Anteeksi siitä jo etukäteen. Tulen jakamaan kuveja niin omasta vartalostani vielä raskauden aikana, kun myös sen jälkeen ja tottakai mun tulevasta Sintistä. Heti synnytyksen jälkeen (jos kaikki vaan menee hyvin), on luvassa ajatuksia, kuveja ja päivityksiä kaikesta mitä tapahtuu. Väillä saattaa tulla yks pitkä teksti viikossa, tai sitten ehkä jopa pari lyhyttä tekstiä jo yhden päivän aikana. You never know!

Olen siis nyt jo viikolla 28+2 että se mitä tähän päivää mennessä on tapahtunut, tulee esille pikkuhiljaa. Keskityn nyt enemmän tähän nykyhetkeen ja kaikkeen mikä on vielä edessä vastassa.
Mutta tää tarina sai alkunsa 22.5.12 kun tein maanantai-aamuna positiivisen raskaustestin. Se oli elämäni oudoin päivä, mutta samalla onnellisin. Ihan hullua! Mä jätän tän teksin nyt tähän ja jos en enää tänään kirjota, teen sen huomenna. Meillä kun on huomenna neuvola ja vapaapäivä..ja vieläpä palkkapäivä kaiken lisäks! Vähä jännittää kyllä se neuvola kun tuo lapsonen oli kasvanu pari viikkoa takaperin aivan hurjasti lyhyessä ajassa. Nyt huomenna katsotaan miten on kasvanu viikossa. Palataan siihen siis huomenna.

Nyt Emmerdalen pariin :)

J-Love ja Sintti kiittää rv 28+2