Mammaloma!

Ensimäinen äitiysviikko meneillään ja voin sanoa että tuntuu aikas hyvältä! Ei tartte oikeesti pakosta herää tai tehä mitään. Eilenkin heräsin/nousin sängystä 9 aikaan, söin aamupalan ja jo ennen 11 olin takas sängyssä päikkäreillä. Nukuin siinäkin sen vajaa pari tuntia. Sit oliki energiaa pyöriä lahjoja etsiessä koko loppupäivä. Kotiuduin 8 aikaa illalla.

Mutta nyt on lahjat hankittu ja joulu saa tulla :) Jotenki menny ihan ohi tänä vuonna toi jouluressi. Johtuu varmaa siitä ku kaikki energia ja aika menee vauvaan ja kämpän järjestelyssä. Nyt tosiaan paukkuu raskausviikko 34+4 eli arvioituun laskettuun aikaan on viisi viikkoa! Hui! Parin viikon päästä on jo melkein täydet viikot (37) ja sit voiki oikeesti alkaa odottaa Sintin saapumista<3
Nyt on myös kotona kaikki aika liki valmista. Hoitopöydän sain kasattua ja sintin vaatteetki on melkein kaikki paikallaan. Ja nyt niitä vaatteita tosiaan on. Kiitos vaa Pia :)) Vaan rattaat puuttuu, mut ne ostetaan vuoden vaihteen jälkeen.

Raskausarpia ei oo tullu enempää, onneks, ja oma paino on kans pysyny hyvänä. Närästys tietty vaivaa, mutta eipä oikee mikää muu. Paitsi joo! Selkä! Se on alkanu vaivaa vähä. Ei paljoo, mutta joissakin asennoissa alaselkä kyllä ilmoittaa että on huono asento. Muuten on aikas hyvä olo. :)

Mietin että ottaisinko esille yhen asian. Yks mun peloista liittyen vauvaan ja sen syntymään. En pelkää synnytystä, siihen meen avoimmin mielin ja uteliaana. Mutta yks mikä pelottaa on se, mitä jos mä en saakaan vauvaa kotiin? Mitä jos joudun tulee kotiin ilman mun Sinttiä? Sen mä ehkä kestän että se jää osastolle tj, mut se, jos mun vauvaa ei ole ollenkaa olemassa sen jälkeen kun olen oman osuuteni tehny..se on asia mitä pelkään enemmän ku mitään. Mitä jos Sintti menehtyy synnytyksessä? Mitä mä sitten teen? Niin monen vuoden unelma ja toive ja sit jos se viedäänki multa pois? Tiedän että en voi varautua siihen ja että sen ajatteleminen ei hyödytä mitää, mutta väkisin se tulee mieleen. Olen kyllä luottavaisin mielin liikkeellä, koska mun neuvolatätiki sano että näillä näkymin vauvalla itsessään on kaikki hyvin. Että sen suhteen voin olla huoletta. Ja hyvä olo mulla onki sillee.. En tiie sit.
En oikee pysty vieläkään uskoa että mä saan lapsen.
Musta tulee äiti.
Mitä hittoa?
Mun mahassa kasvaa toinen ihminen. Outoa! Mutta ihanaa! Ei tätä voi kuvailla ihmiselle joka ei sitä ole kokenut. Sen tietää vasta kun sen itse kohtaa<3 data-blogger-escaped-br="br">
Jos en muista tai "kerkii" enää kirjottaa ennen joulua, haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua. Syökää ja juokaa hyvin ja muistakaa jakaa iloa ja rakkautta kaikille jotka sitä ansaitsee.

P.s jos se maailmanloppu tulee huomenna niin eipähän tartte juhlia mun synttäreitä lauantaina :D
Puss! Ootte ihania<3
Johanna & Sintti kuittaa
Hyvää Joulua <3

Animal. Grr!