Babytalk!

*POKS*POKS* RASKAUSVIIKKO 36 POKSUU TÄNÄÄN!!

En voi uskoa tätä! Tässä on neljä viikkoo laskettuun aikaan. Ohhoh! Sintti eleilee masussa minkä kerkii ja mua alkaa jo vähä jänskättää. Mä oon nyt ollu äitiyslomalla lähes kaks viikkoo ja tää on kyllä ollu aika kivaa, mutta samalla aika tylsää. Rahaa menee ku aina vaa "käy kiertelemässä" ja hups, rahapussi tyhjenee.

Mennää ihan perus "oireisiin": Närästys jatkuu. Ei se lähe millään.
Turvotusta ei pahemmin ole vieläkään, mutta olen kyllä nyt alkanu huomaamaan että kiloja on tullut. Tavallaan ahistaa se asia, ku kuitenki ollu aina ongelmana tuo painoasia mutta, mä tiedän että mulla on ns hyvä syy painooni. On vaan vaikeeta katsoo itteensä peilistä kun näkee että posket pullottaa. Mutta samalla, kun peilistä kattoo naamaa, niin katse kohdistuu mahaan. Ja mä rakastan mun mahaa. Miten siitä voiki olla niin ylpeä? Tai no, miks ei. Siinä sisällä sä kasvatat toista ihmistä. Sielä elää osa sua. Siellä on sellainen osa sua, jota saat kantaa mukanas koko loppuelämän. Sä saat tehä siitä ihmisestä sellasen ku haluat (tai voit yrittää). Se ihminen on sun jälkeläinen. Se ihminen tulee muistuttaa sua siitä mitä sä oot ja siitä, miksi sä elät. Se muistuttaa sua siitä, miten tärkeää on olla onnellinen ja tehä niiku on paras (tai siis mikä tuntuu parhaammalta). Se ihminen sun sisällä, on jotain mitä ei voi sanoilla kuvailla (vaikka kovasti yritin). Eikä tätä tajua ennenku sen itse kokee, sen mä olen nyt oppinu.

Tosiaa kun nyt alkaa se synnytys lähestyy, mä hirveesti tutkin ja tunnustelen itseäni (en siis räplää toosaa, vaan seurailen Sintin liikkeitä ja mitä tuntemuksia se aiheuttaa yms). Tosiaan viime yönä meinas tulla eka paniikki, mutta se meni ohi. Kaveri ku lähti siinä puolen yön aikaa mä vähä aikaa kerkesin töllöä kattoo ja sit rupes tuntuu outoa painetta mahassa. En ollu tuntenu sellasta ennen. Mä menin sit sänkyy pötköttää ja kattoo että mitä tulee tapahtuu. No vähä rupes tulee sellasia menkkamaisia kipuja. Siis ne tuntu tuol alaselässä hieman. Ja se paine tuntu edelleen lantiossa ja masussa. Saattaa kuulostaa vähä oudolta, mutta mä jopa toivoin että ois jotain vähä enemmän tapahtunu. Tietty hyvä että ei, kun on tää uus vuos yms täs. Sintti sais pysyä viel sen pari viikkoo masussa. Mulla on ne vauvabileetki kahen viikon päästä. Hui! Pari viikkoo! Hirrrveet bileet tiedossa. Oi oi. Mutta odotan sitäkin innolla. Kivat kaverit kokoontuu ja päästään juttelee kaikesta ja syödää vähä hyvää ja sit mä ehkä saan jopa avata lahjoja ja jajaa iik! Voi luoja! Elä nyt sit mun kanssa.

Nyt on muuten sit vauvalle hankittu lähes kaikki. Ainoa iso hankinta on rattaat. Sit pikkujutuista tarviin vielä hoitopöytään pehmusteen ja vaippaharsoja (=buklurättejä). Vauvalle rasva ois kans ostettava, minä ku olen käyttäny jo sen minkä sain mammapakkauksesta, heh. Imetystyynyn ostan sit vauvabileitten jälkeen jos sitä en sillo saa (toiveena ku on).

Nämä Sintin liikkeet saa kyllä hymyn huulille ja odotus vaan kasvaa kasvamistaan! En melkein malttas enää odottaa synnytystä! Oon niin innoissani siitä että en osaa kuvailla sitä! Multa kysellää että pelottaako mua, mutta ei mua pelota. Vähä jännittää, mutta hyvällä tavalla. Oon niin utelias kokemaan tän synnytyksen että repeän kohta housuistani! Housuistani, en housuissani! Heehee!

Odotan myös kesää! Aah, kesä! Aurinko, ranta, minä ja vauva ja tietty joku kiva kaveri jonka kanssa voi juoruu tai muuta vastaavaa.

Ainoa mikä saa karvat pystyyn ja kyrvän otsaan on raha-asiat. Huhheijaa sanon vaa. Eipä kotiäitinä olemisessa rikastu. Tai äitinä ollenkaa ellei sulla oo hyvin toimeentuleva mies. Tai rikkaat vanhemmat. Mutta, mä pärjään. Niin kauan ku katto on pään päällä, mä selviän. Piste!

J-Love kuittaa *POKS*POKS* RV 36 SINTTI <3 <3