No nyt tätä tekstiä sitten tulee. On jääny vähä vähemmälle nää kirjotukset, mutta nyt...nyt tulee! :D
Elikkä. Nyt on raskausviikko 33+6 ja huomenna poksuu jo sit rv 34 mikä tarkottaa että kuusi viikkoa ois laskettuun aikaan. Hurjaa. TASAN kuusi viikkoa! Ja arvaa mitä? Mulla on enää YKSI työpäivä jäljellä. YKSI! Huominen on vapaa ja maanantaina ois sit se vika päivä. En malta odottaa ja samalla en edes tajua koko asiaa. Mun ei tartte mennä töihin? Mitä hittoa? Mulla on aikaa olla vaa ja olla..? Olla olematta.. Mitä mä teen? Kaikki sanoo että on niin ihanaa ku saa nukkua ja rentoutua eikä tartte herätä töihin tai oikeestaa pakolla tehä mitää, mutta ei se ihan niin ole. Tai siis, ei tartte herätä töihin joo, mutta kaupassa pitää käydä, pyykkiä pitää pestä ja kämppää siivota ihan samalla lailla ku ennenki. Mutta mitä sitten? Mulla suurin osa sosiaalisesta elämästä tapahtu töissä. Siellä mä näin kavereita ja sai juoruu ja mitä kaikkea. Nyt ku oon kotona, eihän täällä ole ketää. Kaikki kaverit on töissä, ja äitilläki on talviloma vasta Sintin odotetulla syntymäviikolla. Huoh. Noh, voin ainaki tehä mitä haluan. Käydä kävelyllä, itkeä, nukkua, siivota, lukea..toivottavasti rahaa ei vaa mee yhtä paljon ku perus vapaapäivänä, muuten oon konkurssissa hyvin äkkiä. Siinä ku koneella kattelee vauvajuttuja ja "kaikkee kivaa" saattaa tili olla nopeesti miinuksella. Äääk!
Närästystä on ollu muute aika lailla. En tykkää yhtään! Aikasemmin se närästys on tullu sillee pikkuhiljaa, mutta nyt. Ohoho..se tulee kertaheitolla ja on muuten tosi inhottavaa sit kans. Polttaa niiku ihan oikeesti. Kai seki liittyy siihe ku vaavi painaa vatsalaukkua ja kaikkia muitaki sisäisiä elimiä. Mun pomo sano että vanhan uskomuksen mukaan, jos äitiä närästää raskauden aikana paljon, lapsella on paljon tukkaa päässä. Siihen mä tokaisin että sitten tämä rääpäle omistaa ison afron! Koska huh huh tätä! Jos ei rennietä löydy ku se alkaa...kannattaa pysyä poissa. Ihan oikeesti! En valehtele. Sama ku musta tulee nälkäinen. Voi että sitä raivon määrää! Ja kiukkua. Huoh! Kiitän luojaa Renniestä ja suklaasta. Kiitos!
Mitä tähän ulkoiseen olemukseen tulee, maha on jo aikas iso, vaikka ei se oikeesti ees oo. Ku ajattelee että tää saattaa kuukauden päästäki jo olla maailmassa, mulla on aika pieni kumpu. Mutta on se iso. Ja ihana<3 Rakastan tätä mahaa aivan älyttömästi. Mulle tulee nyt jo kyyneleet silmiin ku ajattelen miten ikävä tätä tulee. Nyyhk. Mutta tiedän, mulla on sit vauva sylissä, mutta silti! Ei tätä voi kuvailla sellaselle jota ei sitä ole tuntenut. Se on jotain, mitä pitää kokea ymmärtääkseen<3 Jotain ihanaa tää silti on<3
Mahaan olen saanu pari raskausarpee, mutta ei ne oo pahentunu ees muutamassa viikossa ollenkaa. Muistaa vaa rasvata. Olen käyttäny äitiyspakkauksen mukana tullutta Libero-rasvaa. Se on tarkotettu vauvalle, esim poskiin tai pyllyyn yms jos on kuiva iho. Koska se on vauvalla tarkotettu, nii se ei sisällä mitää hajuaineita tai hirveitä kemikaaleja ja se tosiaan antaa joustoa iholle, eli se on loistava! Tottakai painoa tulee hyvin koko ajan, mutta ei vieläkää oo mitään että pitäis varoo mitä syö. Neuvolassa sanottii että saa tulla vielä sen viitisen kiloa painoa ihan kevyesti. Ja tosiaan, joulu on ovella, joten ei pelkoa että niitä kiloja ei tulis, heh. Jonkunlainen lievä ahdistus/masennus tässä on iskeny, joten on toi ruoka (herkut) maistunu aika paljon. Yritän kyllä nyt jaksaa käydä kävelyillä kun työt kert loppuu.
Sitten pitää vielä avautua yhestä aiheesta. Seksualisuus. Jossain välissä tulee se hetki kun ei tee mieli minkäänlaista seksiä. Ei millonkaa eikä mitenkää. Sitten tulee myös se kun seksuaalisuus on huipussaan. Sitten..joo. Sitten on tää mikä vaihe mulla on. Se vaihe, jolloin vois jyystää mitä tahansa, missä tahansa ja koska tahansa. Keskellä työpäivää saattaa kassalla istuessa yht' äkkii alkaa kuumottaa aivan saatanasti ja tuntuu ku voisit nusasta ihan ketä vaa! Se on aivan järjetöntä! Koko ajan! Joka hiton päivä! Ihan sama missä oon ja kenen kaa, se vaa tulee. Onneks se itse himo ei kestä kauheen kauaa, mutta silti jää se halu päälle. Olen tavallaan kiitollinen että elän yksin, koska mä säälisin sitä miestä joka joutuis mun kanssa elämään. Säälin sitä miestä, joka sitten sais kerranki pesää niin että riittäis koko loppuvuodeks! EI jumalauta! Mä jo luulin että se alkuvaihe oli pahin ku panetti muuten vaa joka päivä..nii ei! Nyt se on vasta alkanu! OHO!!! Jos vielä joskus saan toisen muksun, pidän kyllä huolen siitä, että munaa on saatavilla (eli isä saa luvan olla PANTAVA!). Ja siis tarkotus ois seuraava muksu hankkii sillee ihan perinteisesti.
Mutta nyt keskityn vain ja ainoastaan minuun ja Sinttiin. Taidan nyt jättää tämän tähän. Kello alkaa jo olemaan sen verran että ois aika mennä rauhottuun. Palaan ehkä huomenna vähä tarkemmin noista kaikista mitoista ja paineista (verenpaine yms, ei mitää seksuaalisia paineta enää..ehkä..).
...ja taas se närästys tuli, aargh!
Uneja!
J-Love ja Sintti rv 33+6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti