Mulla oli tänään perhevalmennuksen toinen osa ja se oli alkuun todella rasittavaa ja tylsää...siinä käsiteltiin parisuhdetta ja seksuaalisuutta. No kaikkihan sen tietää että ei mulla mitää parisuhdetta oo. Pikemminki pari suhdetta..(vaik ei kyl oikeestaa sitäkää, heh). Noh.. sen jälkee ku oltii käyty niitä asioita läpi niin me saatiin vauvaperhe vieraaks. Mies, nainen ja niitten 10vk vanhan Kosmo-pojan. Se oli niin söpö! Mä rupesin melkein itkee siinä ku se toljotti mua ja naureskeli. Joo, oli vilkas poika. Hymyili jo ja naureskeli ja kovat oli voimat jo jaloissa toisella. ah! Ajatelkaa, kohta mullaki on tollanen pikkuinen. Voi jummi!
Mä oon tässä kipeenä ollu jo muutaman päivän. Viime lauantaina heräsin hirveään kurkkukipuun ja sunnuntai-iltana nous lämpö ja rupes nokka vuotaa. Hyi. Maanantaina sit lääkäriin ja saikkua tottakai. otin vielä työvuoron maanantaille vaikka ois ollu vp, ja sit oon ite saikulla. Tosi kiva fiilis tuli. Mulla on vieläki aika huono olo ja soitinki töihin että en oikee usko että meen huomennakaan. Se on siis taas huomenna lääkäriin. Lunssan lisäks alkaa kyllä jo tää työnteko tuntumaan vähä työläiseltä. Ei oikee taho jaksaa ja kiinnostaa. Haluisin vaa olla. Olla kotona ja käydä millo missäkin ja tuhlata aikaa näpräämällä kaikkee kivaa kotona. Ja nukkua. Nukkua! Sintti kyllä jaksaa touhuta masussa vaikka minä makaan puolkuoleena sohvalla kolme päivää. Se jaksaa piristää mammaa <3 Ihan ku se just viestii että "kyllä sä jaksat vielä. Täällä mä oon äiti." Rakastan tätä lasta jo enenmmän kun voi sanoilla selittää. Tää on ihan käsittämätöntä. Miten ku sä katot omaa mahaa, ja se liikkuu! Sä näät miten siel ihon alla möyrii jokin. Siel on jotain mitä et voi vielä koskettaa. Et voi nähdä sitä. Voit vaan tuntea sen. Ja silti, silti sä teet jo tässä vaiheessa mitä tahansa, että sillä elävällä olennolla on kaikki hyvin. Se on sun lapses. Sun jälkeläinen. Osa sua. Osa mua! Voi hitto! MÄ SAAN LAPSEN!! Ei sitä voi tajuta. Ihan oikeesti. Ei voi. En mä ainakaa. En vielä. Vaikka tajuan, mutta silti en. Selittämätöntä (jos se on edes sana :D ).
Ei ne mua itteeni häiritse juuri ollenkaa. Oonki jo vähä odottanu että millo niitä alkaa tulee. Tuli nyt sellanen fiilis että ainaki se maha kasvaa ku tulee pari arpea :)
Tässä toisessa kuvassa näkyy myös selän puolelle ulottuvat arvet. Ne on sentää kaikki vanhoja. Sitä ajasta ku olin oikeesti normaalistikin sen 80kg. Siitä nyt on jo jokunen vuos, noin kolme. Sillo laihduin noin 20kg puolessa vuodessa. Se oli aika hurjaa. Ite en sitä huomannu ollenkaa. vasta sitten ku menin ostaa uudet farkut. Ne oli kokoa 32/30 eikä enää 34/30. Hitto mikä fiilis! Laihduin kaks kokoa, ja mitä mä tein? Stressasin! Joo. Sillo seurustelin viel eksän kans ja ku meillä meni huonosti en syöny ja olin vaa töissä. Sithän me erottii ja olin viel enemmän töissä ja söin vielä vähemmän. Ei niin terveellisä, mutta kilot läks! Vaikka se ei ollu edes tiedossa.
Vaikka noi raskausarvet koristaaki mun vartaloa, en silti häpeä niitä. Ne on osaa tätä raskautta. Ne on osa mua. Ne kertoo tarinan mun elämästä. Mä tiedän että aika synnytyksen jälkeen kuluu hoitaessa vauvaa, eikä aikaa alussa ole hirveesti itselleni, mutta kyllä mä saan itseni kuntoon. Siinä vaiheessa ku alkaa linnut laulaa ja kevät on täällä, Sintti on jo sen verran iso että mä saan hippasen enemmän aikaa itelleni. Ja kyllä me aletaan käymään kävelyllä heti ku vaa paikat ja keli sen sallii. Tai näin mä kuvittelen. Onhan se hyvä nyt suunnitella kaikkee, vaikka totuushan on se, että mikään ei tuu menee niin ku mä sen suunnittelen. Mutta, ei se oikeestaa haittaa. Koska mulla on Sintti. Mulla on mun vauva ja me eletään yhdessä ja opitaan uusia asioita yhdessä ja nautitaan elämästä kahdestaan. Aah!
Tuli muute mieleen. Aina ku käyn suihkussa, nii Sintti alkaa vähä möyrii. Mä oletan että se on hyvä merkki. Se ois loistava juttu jos se alkais tykkää suihkusta ja muutenki vedestä. Ite meinaan rakastan suihkussa käymistä, ajan kanssa. Nykyään saatan istuskella suihkun lattialla (koska seisominen käy työstä) melkein tunnin nauttimassa ja rentoitumassa. Ehkä se sit vaikuttaa vauvaan kun mä rentoudun ja suihkutan vettä mahan päälle, ja koitan sulkee kaiken pois ja rentouttaa itseni. "Jos äiti voi hyvin, voi vauvakin hyvin" eiks se niin mee? :)
Nyt lopetan taas hetkeks. Tekee mieli suklaavanukasta, joten pakko saada! <3
J-Love kuittaa ja Sintti kiittää huomiosta ;)
Puss! Rv 30+3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti