Oi voi..

En tiedä mistä alottaisin. Pää on niin täynnä kaikkia ajatuksia ja suunnitelmia että en enää kohta erota toiveet, unelmat ja tavoitteet toisistaan.

En osaa sanoilla kuvailla miten iso ikävä mulla on mun rakasta vauvaani. Tiedän, eihän se ole edes syntyny ja silti mulla on ikävä sitä. Mutta kun mä tiedän mitä se on kun se tulee (siis suurinpiirtein). Imettämiset ja sitä, kun saan katsoa sitä pientä kääröä tuhisemassa unissaan mun vieressä. Voi eih! Mä en kestä! Tietenki vaipanvaihdot ja kylpyhetket ja muut seurusteluhetket. Voi jummi. En jaksais odottaa sitä. Surettaa jo nyt miten nopeesti se kaikki on ohi. Sniif :'(
     Näin viime yönä taas unta Sintistä. Mutta se ei ollu oikee hyvä uni.. Sintti synty 8 viikkoo etuajassa ja oli kuitenki JÄRKYTÄVÄN ISO. Eli siis siinä unessa multa vietiin kokonaan pois se vauva-vaihe lapsen kans ja Sintti oli heti alusta taapero. Mutta joka silti oli tissillä. Se ei ollu kivaa. Tosi sekava ja ahdistava uni. Ja sitten..kun katoin Sinttiä..se ei ollut nätti tyttö eikä edes söpö poika. Unessa Sintti oli tyttö jolla oli tumma siili ja silmät aaivan liian lähellä toisiaan. Ja ne silmät oli viel sellaset tummat ja aika vihaiset. En tiedä mistä toi uni tuli. Ehkä koska toivon saavani minunlaiseni tytön. Nätin ja suloisen tytön (vaikka en mäkään mikä kaunis ilmestys ole nykyää, nätti kyllä, heh, mutta vauvana olin kyllä aika suloinen <3 ). Ahdistavaa. Mutta..

Ahistaa mua muutki asiat. Esim (taas ja edelleen) se että miten saan itseni kuntoon taas. Vaikka en mallin mitoissa ollut ennen raskautta, olin jo aika itsevarma ja jopa osasin rakastaa vartaloani (seki suurimmaksi osaksi kiitos Jarin, huoh). Nyt mulla on ollu jo muutaman viikon sellanen ihme vaihe. Haluan uutta. Uuden tyylin. Jakkua ja korkkareita. Ihan arkikäyttöön. Ja joo tiedän! Ennen ku sanot yhtään mitään, nii yh-äitinä ei oo pahemmin varaa ostella mitää uutta itellee. Enkä mä sitä sillee että "voi paska, mulla on muksu nii en vo itelleni mitää ostaa", vaan mä haluan silti näyttää hyvältä. En tiedä miten nopeesti palaudun synnytyksen jälkeen (enkä puhu nyt viikoista) ja että missä vaiheessa mulla menee mun normit farkut yms päälle. Varmaan vatkaan tätä asiaa siihen asti että vauva tulee. Sen jälkee mua varmaa hirveesti kiinnostaa miltä näytän, ku kuitenki elän suurin osan ajasta sisällä (toivoen että ihmiset tulee moikkaa meitä *winkwink*) vauva tissillä.
Mutta sen mä tiedän, haluan sen jakun. Oon jo löytäny pari kivaa. Pitää vaa sit joskus päästä sovittaa. Ja voihan sitä aina joka "tilistä" ostaa jotain. Pikkuhiljaa kato. Jooh, ehkä toiveajattelua. Mutta sen mä sanon, musta eitule sellasta yh-äitiä joka kävelee lökäreissä ja huppareissa ja vetää röökiä jossain metriksen edessä. Juu ei. Minusta tulee minunlaiseni äiti. Minusta tulee äiti. Mulla on hyvä tunne tulevaisuudesta. Jotenki musta tuntuu että pahimmat paskakasat on raivattu edessä olevalta hiekkatieltä (pikkuhiljaa aineki) ja edessä on tasainen "uudistusta vailla" oleva asfalttitie. Mitenköhän tonki tulkitsee :D

Hitsi ku ei jaksa kaikkee kirjottaa! Noh, me lähetään nyt Sintin kans ulos tonne pururadalle kävelemään. Selvitetään ajatuksia ja kulutetaan vähä energiaa.

Puss puss J-Love + Sintti rv 31+1 <3