*POKS*POKS* RASKAUSVIIKKO 36 POKSUU TÄNÄÄN!!
En voi uskoa tätä! Tässä on neljä viikkoo laskettuun aikaan. Ohhoh! Sintti eleilee masussa minkä kerkii ja mua alkaa jo vähä jänskättää. Mä oon nyt ollu äitiyslomalla lähes kaks viikkoo ja tää on kyllä ollu aika kivaa, mutta samalla aika tylsää. Rahaa menee ku aina vaa "käy kiertelemässä" ja hups, rahapussi tyhjenee.
Mennää ihan perus "oireisiin": Närästys jatkuu. Ei se lähe millään.
Turvotusta ei pahemmin ole vieläkään, mutta olen kyllä nyt alkanu huomaamaan että kiloja on tullut. Tavallaan ahistaa se asia, ku kuitenki ollu aina ongelmana tuo painoasia mutta, mä tiedän että mulla on ns hyvä syy painooni. On vaan vaikeeta katsoo itteensä peilistä kun näkee että posket pullottaa. Mutta samalla, kun peilistä kattoo naamaa, niin katse kohdistuu mahaan. Ja mä rakastan mun mahaa. Miten siitä voiki olla niin ylpeä? Tai no, miks ei. Siinä sisällä sä kasvatat toista ihmistä. Sielä elää osa sua. Siellä on sellainen osa sua, jota saat kantaa mukanas koko loppuelämän. Sä saat tehä siitä ihmisestä sellasen ku haluat (tai voit yrittää). Se ihminen on sun jälkeläinen. Se ihminen tulee muistuttaa sua siitä mitä sä oot ja siitä, miksi sä elät. Se muistuttaa sua siitä, miten tärkeää on olla onnellinen ja tehä niiku on paras (tai siis mikä tuntuu parhaammalta). Se ihminen sun sisällä, on jotain mitä ei voi sanoilla kuvailla (vaikka kovasti yritin). Eikä tätä tajua ennenku sen itse kokee, sen mä olen nyt oppinu.
Tosiaa kun nyt alkaa se synnytys lähestyy, mä hirveesti tutkin ja tunnustelen itseäni (en siis räplää toosaa, vaan seurailen Sintin liikkeitä ja mitä tuntemuksia se aiheuttaa yms). Tosiaan viime yönä meinas tulla eka paniikki, mutta se meni ohi. Kaveri ku lähti siinä puolen yön aikaa mä vähä aikaa kerkesin töllöä kattoo ja sit rupes tuntuu outoa painetta mahassa. En ollu tuntenu sellasta ennen. Mä menin sit sänkyy pötköttää ja kattoo että mitä tulee tapahtuu. No vähä rupes tulee sellasia menkkamaisia kipuja. Siis ne tuntu tuol alaselässä hieman. Ja se paine tuntu edelleen lantiossa ja masussa. Saattaa kuulostaa vähä oudolta, mutta mä jopa toivoin että ois jotain vähä enemmän tapahtunu. Tietty hyvä että ei, kun on tää uus vuos yms täs. Sintti sais pysyä viel sen pari viikkoo masussa. Mulla on ne vauvabileetki kahen viikon päästä. Hui! Pari viikkoo! Hirrrveet bileet tiedossa. Oi oi. Mutta odotan sitäkin innolla. Kivat kaverit kokoontuu ja päästään juttelee kaikesta ja syödää vähä hyvää ja sit mä ehkä saan jopa avata lahjoja ja jajaa iik! Voi luoja! Elä nyt sit mun kanssa.
Nyt on muuten sit vauvalle hankittu lähes kaikki. Ainoa iso hankinta on rattaat. Sit pikkujutuista tarviin vielä hoitopöytään pehmusteen ja vaippaharsoja (=buklurättejä). Vauvalle rasva ois kans ostettava, minä ku olen käyttäny jo sen minkä sain mammapakkauksesta, heh. Imetystyynyn ostan sit vauvabileitten jälkeen jos sitä en sillo saa (toiveena ku on).
Nämä Sintin liikkeet saa kyllä hymyn huulille ja odotus vaan kasvaa kasvamistaan! En melkein malttas enää odottaa synnytystä! Oon niin innoissani siitä että en osaa kuvailla sitä! Multa kysellää että pelottaako mua, mutta ei mua pelota. Vähä jännittää, mutta hyvällä tavalla. Oon niin utelias kokemaan tän synnytyksen että repeän kohta housuistani! Housuistani, en housuissani! Heehee!
Odotan myös kesää! Aah, kesä! Aurinko, ranta, minä ja vauva ja tietty joku kiva kaveri jonka kanssa voi juoruu tai muuta vastaavaa.
Ainoa mikä saa karvat pystyyn ja kyrvän otsaan on raha-asiat. Huhheijaa sanon vaa. Eipä kotiäitinä olemisessa rikastu. Tai äitinä ollenkaa ellei sulla oo hyvin toimeentuleva mies. Tai rikkaat vanhemmat. Mutta, mä pärjään. Niin kauan ku katto on pään päällä, mä selviän. Piste!
J-Love kuittaa *POKS*POKS* RV 36 SINTTI <3 <3
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
torstai 20. joulukuuta 2012
Mammaloma!
Ensimäinen äitiysviikko meneillään ja voin sanoa että tuntuu aikas hyvältä! Ei tartte oikeesti pakosta herää tai tehä mitään. Eilenkin heräsin/nousin sängystä 9 aikaan, söin aamupalan ja jo ennen 11 olin takas sängyssä päikkäreillä. Nukuin siinäkin sen vajaa pari tuntia. Sit oliki energiaa pyöriä lahjoja etsiessä koko loppupäivä. Kotiuduin 8 aikaa illalla.
Mutta nyt on lahjat hankittu ja joulu saa tulla :) Jotenki menny ihan ohi tänä vuonna toi jouluressi. Johtuu varmaa siitä ku kaikki energia ja aika menee vauvaan ja kämpän järjestelyssä. Nyt tosiaan paukkuu raskausviikko 34+4 eli arvioituun laskettuun aikaan on viisi viikkoa! Hui! Parin viikon päästä on jo melkein täydet viikot (37) ja sit voiki oikeesti alkaa odottaa Sintin saapumista<3
Nyt on myös kotona kaikki aika liki valmista. Hoitopöydän sain kasattua ja sintin vaatteetki on melkein kaikki paikallaan. Ja nyt niitä vaatteita tosiaan on. Kiitos vaa Pia :)) Vaan rattaat puuttuu, mut ne ostetaan vuoden vaihteen jälkeen.
Raskausarpia ei oo tullu enempää, onneks, ja oma paino on kans pysyny hyvänä. Närästys tietty vaivaa, mutta eipä oikee mikää muu. Paitsi joo! Selkä! Se on alkanu vaivaa vähä. Ei paljoo, mutta joissakin asennoissa alaselkä kyllä ilmoittaa että on huono asento. Muuten on aikas hyvä olo. :)
Mietin että ottaisinko esille yhen asian. Yks mun peloista liittyen vauvaan ja sen syntymään. En pelkää synnytystä, siihen meen avoimmin mielin ja uteliaana. Mutta yks mikä pelottaa on se, mitä jos mä en saakaan vauvaa kotiin? Mitä jos joudun tulee kotiin ilman mun Sinttiä? Sen mä ehkä kestän että se jää osastolle tj, mut se, jos mun vauvaa ei ole ollenkaa olemassa sen jälkeen kun olen oman osuuteni tehny..se on asia mitä pelkään enemmän ku mitään. Mitä jos Sintti menehtyy synnytyksessä? Mitä mä sitten teen? Niin monen vuoden unelma ja toive ja sit jos se viedäänki multa pois? Tiedän että en voi varautua siihen ja että sen ajatteleminen ei hyödytä mitää, mutta väkisin se tulee mieleen. Olen kyllä luottavaisin mielin liikkeellä, koska mun neuvolatätiki sano että näillä näkymin vauvalla itsessään on kaikki hyvin. Että sen suhteen voin olla huoletta. Ja hyvä olo mulla onki sillee.. En tiie sit.
En oikee pysty vieläkään uskoa että mä saan lapsen.
Musta tulee äiti.
Mitä hittoa?
Mun mahassa kasvaa toinen ihminen. Outoa! Mutta ihanaa! Ei tätä voi kuvailla ihmiselle joka ei sitä ole kokenut. Sen tietää vasta kun sen itse kohtaa<3 data-blogger-escaped-br="br">
Jos en muista tai "kerkii" enää kirjottaa ennen joulua, haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua. Syökää ja juokaa hyvin ja muistakaa jakaa iloa ja rakkautta kaikille jotka sitä ansaitsee.
P.s jos se maailmanloppu tulee huomenna niin eipähän tartte juhlia mun synttäreitä lauantaina :D
Puss! Ootte ihania<3
Johanna & Sintti kuittaa
Hyvää Joulua <3
Mutta nyt on lahjat hankittu ja joulu saa tulla :) Jotenki menny ihan ohi tänä vuonna toi jouluressi. Johtuu varmaa siitä ku kaikki energia ja aika menee vauvaan ja kämpän järjestelyssä. Nyt tosiaan paukkuu raskausviikko 34+4 eli arvioituun laskettuun aikaan on viisi viikkoa! Hui! Parin viikon päästä on jo melkein täydet viikot (37) ja sit voiki oikeesti alkaa odottaa Sintin saapumista<3
Nyt on myös kotona kaikki aika liki valmista. Hoitopöydän sain kasattua ja sintin vaatteetki on melkein kaikki paikallaan. Ja nyt niitä vaatteita tosiaan on. Kiitos vaa Pia :)) Vaan rattaat puuttuu, mut ne ostetaan vuoden vaihteen jälkeen.
Raskausarpia ei oo tullu enempää, onneks, ja oma paino on kans pysyny hyvänä. Närästys tietty vaivaa, mutta eipä oikee mikää muu. Paitsi joo! Selkä! Se on alkanu vaivaa vähä. Ei paljoo, mutta joissakin asennoissa alaselkä kyllä ilmoittaa että on huono asento. Muuten on aikas hyvä olo. :)
Mietin että ottaisinko esille yhen asian. Yks mun peloista liittyen vauvaan ja sen syntymään. En pelkää synnytystä, siihen meen avoimmin mielin ja uteliaana. Mutta yks mikä pelottaa on se, mitä jos mä en saakaan vauvaa kotiin? Mitä jos joudun tulee kotiin ilman mun Sinttiä? Sen mä ehkä kestän että se jää osastolle tj, mut se, jos mun vauvaa ei ole ollenkaa olemassa sen jälkeen kun olen oman osuuteni tehny..se on asia mitä pelkään enemmän ku mitään. Mitä jos Sintti menehtyy synnytyksessä? Mitä mä sitten teen? Niin monen vuoden unelma ja toive ja sit jos se viedäänki multa pois? Tiedän että en voi varautua siihen ja että sen ajatteleminen ei hyödytä mitää, mutta väkisin se tulee mieleen. Olen kyllä luottavaisin mielin liikkeellä, koska mun neuvolatätiki sano että näillä näkymin vauvalla itsessään on kaikki hyvin. Että sen suhteen voin olla huoletta. Ja hyvä olo mulla onki sillee.. En tiie sit.
En oikee pysty vieläkään uskoa että mä saan lapsen.
Musta tulee äiti.
Mitä hittoa?
Mun mahassa kasvaa toinen ihminen. Outoa! Mutta ihanaa! Ei tätä voi kuvailla ihmiselle joka ei sitä ole kokenut. Sen tietää vasta kun sen itse kohtaa<3 data-blogger-escaped-br="br">
Jos en muista tai "kerkii" enää kirjottaa ennen joulua, haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua. Syökää ja juokaa hyvin ja muistakaa jakaa iloa ja rakkautta kaikille jotka sitä ansaitsee.
P.s jos se maailmanloppu tulee huomenna niin eipähän tartte juhlia mun synttäreitä lauantaina :D
Puss! Ootte ihania<3
Johanna & Sintti kuittaa
Hyvää Joulua <3
 |
| Animal. Grr! |
lauantai 15. joulukuuta 2012
Vauvajuttuja joka lähtöön . .
No nyt tätä tekstiä sitten tulee. On jääny vähä vähemmälle nää kirjotukset, mutta nyt...nyt tulee! :D
Elikkä. Nyt on raskausviikko 33+6 ja huomenna poksuu jo sit rv 34 mikä tarkottaa että kuusi viikkoa ois laskettuun aikaan. Hurjaa. TASAN kuusi viikkoa! Ja arvaa mitä? Mulla on enää YKSI työpäivä jäljellä. YKSI! Huominen on vapaa ja maanantaina ois sit se vika päivä. En malta odottaa ja samalla en edes tajua koko asiaa. Mun ei tartte mennä töihin? Mitä hittoa? Mulla on aikaa olla vaa ja olla..? Olla olematta.. Mitä mä teen? Kaikki sanoo että on niin ihanaa ku saa nukkua ja rentoutua eikä tartte herätä töihin tai oikeestaa pakolla tehä mitää, mutta ei se ihan niin ole. Tai siis, ei tartte herätä töihin joo, mutta kaupassa pitää käydä, pyykkiä pitää pestä ja kämppää siivota ihan samalla lailla ku ennenki. Mutta mitä sitten? Mulla suurin osa sosiaalisesta elämästä tapahtu töissä. Siellä mä näin kavereita ja sai juoruu ja mitä kaikkea. Nyt ku oon kotona, eihän täällä ole ketää. Kaikki kaverit on töissä, ja äitilläki on talviloma vasta Sintin odotetulla syntymäviikolla. Huoh. Noh, voin ainaki tehä mitä haluan. Käydä kävelyllä, itkeä, nukkua, siivota, lukea..toivottavasti rahaa ei vaa mee yhtä paljon ku perus vapaapäivänä, muuten oon konkurssissa hyvin äkkiä. Siinä ku koneella kattelee vauvajuttuja ja "kaikkee kivaa" saattaa tili olla nopeesti miinuksella. Äääk!
Närästystä on ollu muute aika lailla. En tykkää yhtään! Aikasemmin se närästys on tullu sillee pikkuhiljaa, mutta nyt. Ohoho..se tulee kertaheitolla ja on muuten tosi inhottavaa sit kans. Polttaa niiku ihan oikeesti. Kai seki liittyy siihe ku vaavi painaa vatsalaukkua ja kaikkia muitaki sisäisiä elimiä. Mun pomo sano että vanhan uskomuksen mukaan, jos äitiä närästää raskauden aikana paljon, lapsella on paljon tukkaa päässä. Siihen mä tokaisin että sitten tämä rääpäle omistaa ison afron! Koska huh huh tätä! Jos ei rennietä löydy ku se alkaa...kannattaa pysyä poissa. Ihan oikeesti! En valehtele. Sama ku musta tulee nälkäinen. Voi että sitä raivon määrää! Ja kiukkua. Huoh! Kiitän luojaa Renniestä ja suklaasta. Kiitos!
Mitä tähän ulkoiseen olemukseen tulee, maha on jo aikas iso, vaikka ei se oikeesti ees oo. Ku ajattelee että tää saattaa kuukauden päästäki jo olla maailmassa, mulla on aika pieni kumpu. Mutta on se iso. Ja ihana<3 Rakastan tätä mahaa aivan älyttömästi. Mulle tulee nyt jo kyyneleet silmiin ku ajattelen miten ikävä tätä tulee. Nyyhk. Mutta tiedän, mulla on sit vauva sylissä, mutta silti! Ei tätä voi kuvailla sellaselle jota ei sitä ole tuntenut. Se on jotain, mitä pitää kokea ymmärtääkseen<3 Jotain ihanaa tää silti on<3
Mahaan olen saanu pari raskausarpee, mutta ei ne oo pahentunu ees muutamassa viikossa ollenkaa. Muistaa vaa rasvata. Olen käyttäny äitiyspakkauksen mukana tullutta Libero-rasvaa. Se on tarkotettu vauvalle, esim poskiin tai pyllyyn yms jos on kuiva iho. Koska se on vauvalla tarkotettu, nii se ei sisällä mitää hajuaineita tai hirveitä kemikaaleja ja se tosiaan antaa joustoa iholle, eli se on loistava! Tottakai painoa tulee hyvin koko ajan, mutta ei vieläkää oo mitään että pitäis varoo mitä syö. Neuvolassa sanottii että saa tulla vielä sen viitisen kiloa painoa ihan kevyesti. Ja tosiaan, joulu on ovella, joten ei pelkoa että niitä kiloja ei tulis, heh. Jonkunlainen lievä ahdistus/masennus tässä on iskeny, joten on toi ruoka (herkut) maistunu aika paljon. Yritän kyllä nyt jaksaa käydä kävelyillä kun työt kert loppuu.
Sitten pitää vielä avautua yhestä aiheesta. Seksualisuus. Jossain välissä tulee se hetki kun ei tee mieli minkäänlaista seksiä. Ei millonkaa eikä mitenkää. Sitten tulee myös se kun seksuaalisuus on huipussaan. Sitten..joo. Sitten on tää mikä vaihe mulla on. Se vaihe, jolloin vois jyystää mitä tahansa, missä tahansa ja koska tahansa. Keskellä työpäivää saattaa kassalla istuessa yht' äkkii alkaa kuumottaa aivan saatanasti ja tuntuu ku voisit nusasta ihan ketä vaa! Se on aivan järjetöntä! Koko ajan! Joka hiton päivä! Ihan sama missä oon ja kenen kaa, se vaa tulee. Onneks se itse himo ei kestä kauheen kauaa, mutta silti jää se halu päälle. Olen tavallaan kiitollinen että elän yksin, koska mä säälisin sitä miestä joka joutuis mun kanssa elämään. Säälin sitä miestä, joka sitten sais kerranki pesää niin että riittäis koko loppuvuodeks! EI jumalauta! Mä jo luulin että se alkuvaihe oli pahin ku panetti muuten vaa joka päivä..nii ei! Nyt se on vasta alkanu! OHO!!! Jos vielä joskus saan toisen muksun, pidän kyllä huolen siitä, että munaa on saatavilla (eli isä saa luvan olla PANTAVA!). Ja siis tarkotus ois seuraava muksu hankkii sillee ihan perinteisesti.
Mutta nyt keskityn vain ja ainoastaan minuun ja Sinttiin. Taidan nyt jättää tämän tähän. Kello alkaa jo olemaan sen verran että ois aika mennä rauhottuun. Palaan ehkä huomenna vähä tarkemmin noista kaikista mitoista ja paineista (verenpaine yms, ei mitää seksuaalisia paineta enää..ehkä..).
...ja taas se närästys tuli, aargh!
Uneja!
J-Love ja Sintti rv 33+6
Elikkä. Nyt on raskausviikko 33+6 ja huomenna poksuu jo sit rv 34 mikä tarkottaa että kuusi viikkoa ois laskettuun aikaan. Hurjaa. TASAN kuusi viikkoa! Ja arvaa mitä? Mulla on enää YKSI työpäivä jäljellä. YKSI! Huominen on vapaa ja maanantaina ois sit se vika päivä. En malta odottaa ja samalla en edes tajua koko asiaa. Mun ei tartte mennä töihin? Mitä hittoa? Mulla on aikaa olla vaa ja olla..? Olla olematta.. Mitä mä teen? Kaikki sanoo että on niin ihanaa ku saa nukkua ja rentoutua eikä tartte herätä töihin tai oikeestaa pakolla tehä mitää, mutta ei se ihan niin ole. Tai siis, ei tartte herätä töihin joo, mutta kaupassa pitää käydä, pyykkiä pitää pestä ja kämppää siivota ihan samalla lailla ku ennenki. Mutta mitä sitten? Mulla suurin osa sosiaalisesta elämästä tapahtu töissä. Siellä mä näin kavereita ja sai juoruu ja mitä kaikkea. Nyt ku oon kotona, eihän täällä ole ketää. Kaikki kaverit on töissä, ja äitilläki on talviloma vasta Sintin odotetulla syntymäviikolla. Huoh. Noh, voin ainaki tehä mitä haluan. Käydä kävelyllä, itkeä, nukkua, siivota, lukea..toivottavasti rahaa ei vaa mee yhtä paljon ku perus vapaapäivänä, muuten oon konkurssissa hyvin äkkiä. Siinä ku koneella kattelee vauvajuttuja ja "kaikkee kivaa" saattaa tili olla nopeesti miinuksella. Äääk!
Närästystä on ollu muute aika lailla. En tykkää yhtään! Aikasemmin se närästys on tullu sillee pikkuhiljaa, mutta nyt. Ohoho..se tulee kertaheitolla ja on muuten tosi inhottavaa sit kans. Polttaa niiku ihan oikeesti. Kai seki liittyy siihe ku vaavi painaa vatsalaukkua ja kaikkia muitaki sisäisiä elimiä. Mun pomo sano että vanhan uskomuksen mukaan, jos äitiä närästää raskauden aikana paljon, lapsella on paljon tukkaa päässä. Siihen mä tokaisin että sitten tämä rääpäle omistaa ison afron! Koska huh huh tätä! Jos ei rennietä löydy ku se alkaa...kannattaa pysyä poissa. Ihan oikeesti! En valehtele. Sama ku musta tulee nälkäinen. Voi että sitä raivon määrää! Ja kiukkua. Huoh! Kiitän luojaa Renniestä ja suklaasta. Kiitos!
Mitä tähän ulkoiseen olemukseen tulee, maha on jo aikas iso, vaikka ei se oikeesti ees oo. Ku ajattelee että tää saattaa kuukauden päästäki jo olla maailmassa, mulla on aika pieni kumpu. Mutta on se iso. Ja ihana<3 Rakastan tätä mahaa aivan älyttömästi. Mulle tulee nyt jo kyyneleet silmiin ku ajattelen miten ikävä tätä tulee. Nyyhk. Mutta tiedän, mulla on sit vauva sylissä, mutta silti! Ei tätä voi kuvailla sellaselle jota ei sitä ole tuntenut. Se on jotain, mitä pitää kokea ymmärtääkseen<3 Jotain ihanaa tää silti on<3
Mahaan olen saanu pari raskausarpee, mutta ei ne oo pahentunu ees muutamassa viikossa ollenkaa. Muistaa vaa rasvata. Olen käyttäny äitiyspakkauksen mukana tullutta Libero-rasvaa. Se on tarkotettu vauvalle, esim poskiin tai pyllyyn yms jos on kuiva iho. Koska se on vauvalla tarkotettu, nii se ei sisällä mitää hajuaineita tai hirveitä kemikaaleja ja se tosiaan antaa joustoa iholle, eli se on loistava! Tottakai painoa tulee hyvin koko ajan, mutta ei vieläkää oo mitään että pitäis varoo mitä syö. Neuvolassa sanottii että saa tulla vielä sen viitisen kiloa painoa ihan kevyesti. Ja tosiaan, joulu on ovella, joten ei pelkoa että niitä kiloja ei tulis, heh. Jonkunlainen lievä ahdistus/masennus tässä on iskeny, joten on toi ruoka (herkut) maistunu aika paljon. Yritän kyllä nyt jaksaa käydä kävelyillä kun työt kert loppuu.
Sitten pitää vielä avautua yhestä aiheesta. Seksualisuus. Jossain välissä tulee se hetki kun ei tee mieli minkäänlaista seksiä. Ei millonkaa eikä mitenkää. Sitten tulee myös se kun seksuaalisuus on huipussaan. Sitten..joo. Sitten on tää mikä vaihe mulla on. Se vaihe, jolloin vois jyystää mitä tahansa, missä tahansa ja koska tahansa. Keskellä työpäivää saattaa kassalla istuessa yht' äkkii alkaa kuumottaa aivan saatanasti ja tuntuu ku voisit nusasta ihan ketä vaa! Se on aivan järjetöntä! Koko ajan! Joka hiton päivä! Ihan sama missä oon ja kenen kaa, se vaa tulee. Onneks se itse himo ei kestä kauheen kauaa, mutta silti jää se halu päälle. Olen tavallaan kiitollinen että elän yksin, koska mä säälisin sitä miestä joka joutuis mun kanssa elämään. Säälin sitä miestä, joka sitten sais kerranki pesää niin että riittäis koko loppuvuodeks! EI jumalauta! Mä jo luulin että se alkuvaihe oli pahin ku panetti muuten vaa joka päivä..nii ei! Nyt se on vasta alkanu! OHO!!! Jos vielä joskus saan toisen muksun, pidän kyllä huolen siitä, että munaa on saatavilla (eli isä saa luvan olla PANTAVA!). Ja siis tarkotus ois seuraava muksu hankkii sillee ihan perinteisesti.
Mutta nyt keskityn vain ja ainoastaan minuun ja Sinttiin. Taidan nyt jättää tämän tähän. Kello alkaa jo olemaan sen verran että ois aika mennä rauhottuun. Palaan ehkä huomenna vähä tarkemmin noista kaikista mitoista ja paineista (verenpaine yms, ei mitää seksuaalisia paineta enää..ehkä..).
...ja taas se närästys tuli, aargh!
Uneja!
J-Love ja Sintti rv 33+6
maanantai 10. joulukuuta 2012
Aamun ajatuksia.
Tänään on tiistai 11.12.2012 ja meillä poksuu raskausviikko 33+2. Uskomatonta!
Kohta voidaan jo oikeesti alkaa odottaa Sintin saapumista.
EI tätä voi käsittää.
Niin monta vuotta mä oon peiliin katsoessa miettiny, että miltä mä näytän vauvamasun kanssa, ja nyt kun mä sen nään, en malta uskoa että se on todellista. Ihan hullua! Ja arvatkaas mitä? Mulla alkaa maanantaina mammaloma! Hui! Niin monen vuoden jälkeen, mä jään nyt pois töistä pitkäks aikaa.
Kaikki kyselee että miten pitkää oon poissa, mutta en mä sitä tiedä. Riippuu taloudellisesta tilanteesta sitten ku tuo hoitovapaa alkaa. Jos kaikki menee hyvin, saan kuitenki yksinhuoltajuuden ja saan myös sit päättää mihin tarhaan mennää ja millo yms. Siitä pitäis varmaanki keskustella Sintin isän kans. Ääh. Mutta ei se töihinpaluu oo niin kiirreellistä, onneks. En aio miettiä sitä ollenkaa. Aion keskittyä täysin rentoutumiseen ja Sintin hoitoon sit ku hän tulee.
Neuvolassa ku käytii viikko sit kaikki oli hyvin. Painoa on sopivasti ja kaikki paineet oli hyvät. Mitä nyt verenpaineen alipaine oli vähä kohonnu, mutta ei kuulemma mitää ihmeellistä. Kun kuunneltiin vauvan sykettä toinen veti vissii sikeitä ku syke oli vaa 125. Yleensä se siis ollu sitä 135-145 :D Ja ku ton kerroin niin Isukki oli heti "No johan se on ollu laiska. Meijän poika veteli 165 blaablaablaablaaa..." Ja tota just mä en jaksa enkä halua kuunnella. Sentakia en sitä neuvolaankaa halua ku se vaa koko ajan vertailee mua siihen sen eksää ja sen raksauksiin (joita siis on ollut kolme). Juu ei kiitos. Vertailkoot jotain ihan muuta jossain muualla, mua ei kiinnosta. Tää on mun raskaus ja mun ekat ultrat ja neuvolat ja KAIKKI. Piste.
Ehkä oon vähä ilkee..mut ihan sama.
Tuli taas hetkellisesti mieleen se yks nimeltämainitsematon. Ärsyttää. Kohta jo kolme kuukautta. Hullua. Silti ikävä ei hellitä. Eikä raivo. Tai katkeruus. Hmph. Ei vo mitää. Päivä kerrallaan. Nyt nautin vapaasta päivästä. Ja räpsin lisää kuveja masusta <3
(vähä myöhemmin laitan lisää itse vauva-juttuja. Sitä meinaan taas on)
J-Love kuittaa jälleen feat. Sintti rv 33+2 <3
Kohta voidaan jo oikeesti alkaa odottaa Sintin saapumista.
EI tätä voi käsittää.
Niin monta vuotta mä oon peiliin katsoessa miettiny, että miltä mä näytän vauvamasun kanssa, ja nyt kun mä sen nään, en malta uskoa että se on todellista. Ihan hullua! Ja arvatkaas mitä? Mulla alkaa maanantaina mammaloma! Hui! Niin monen vuoden jälkeen, mä jään nyt pois töistä pitkäks aikaa.
Kaikki kyselee että miten pitkää oon poissa, mutta en mä sitä tiedä. Riippuu taloudellisesta tilanteesta sitten ku tuo hoitovapaa alkaa. Jos kaikki menee hyvin, saan kuitenki yksinhuoltajuuden ja saan myös sit päättää mihin tarhaan mennää ja millo yms. Siitä pitäis varmaanki keskustella Sintin isän kans. Ääh. Mutta ei se töihinpaluu oo niin kiirreellistä, onneks. En aio miettiä sitä ollenkaa. Aion keskittyä täysin rentoutumiseen ja Sintin hoitoon sit ku hän tulee.
Neuvolassa ku käytii viikko sit kaikki oli hyvin. Painoa on sopivasti ja kaikki paineet oli hyvät. Mitä nyt verenpaineen alipaine oli vähä kohonnu, mutta ei kuulemma mitää ihmeellistä. Kun kuunneltiin vauvan sykettä toinen veti vissii sikeitä ku syke oli vaa 125. Yleensä se siis ollu sitä 135-145 :D Ja ku ton kerroin niin Isukki oli heti "No johan se on ollu laiska. Meijän poika veteli 165 blaablaablaablaaa..." Ja tota just mä en jaksa enkä halua kuunnella. Sentakia en sitä neuvolaankaa halua ku se vaa koko ajan vertailee mua siihen sen eksää ja sen raksauksiin (joita siis on ollut kolme). Juu ei kiitos. Vertailkoot jotain ihan muuta jossain muualla, mua ei kiinnosta. Tää on mun raskaus ja mun ekat ultrat ja neuvolat ja KAIKKI. Piste.
Ehkä oon vähä ilkee..mut ihan sama.
Tuli taas hetkellisesti mieleen se yks nimeltämainitsematon. Ärsyttää. Kohta jo kolme kuukautta. Hullua. Silti ikävä ei hellitä. Eikä raivo. Tai katkeruus. Hmph. Ei vo mitää. Päivä kerrallaan. Nyt nautin vapaasta päivästä. Ja räpsin lisää kuveja masusta <3
(vähä myöhemmin laitan lisää itse vauva-juttuja. Sitä meinaan taas on)
J-Love kuittaa jälleen feat. Sintti rv 33+2 <3
Tilaa:
Kommentit (Atom)