Karvajuttuja.

Kävin just suihkussa. Ohhoh.
Se alkaa jo käymää työstä sekin. Se taas herättää keskustelua..
         Eli. Mä oon miettiny mutaman kerran miks kaikilla naisilla on synnytäessään hirveä puska tuol haarojen välissä. Enhän mä oo voinu sitä tietää aikasemmin miks, mutta nytpä tiedän! Hitto vie! Ekaks et nää varpaitas ku maha ottaa vastaan ja mitä sit? Sitten et nää edes omaa värkkiäs! Voi jumalauta! Kainalot pystyy ihan hyvin pitää siistinä, sääretkin pystyy pitämään suht hyvässä kunnossa (vaikka mun kohdalla seki onnistuu vaa suihkunlattialla istuessa), mutta mites tuo vauvatunnelli? Juu ei. Mä oon tosiaa seittemännellä kuulla ja vaikka mun maha on iso, niin ei se oikeesti oo iso. Ei ois miettii että monella muilla on tuplasti isompi samoihin viikkoihin nähden. Muutama viikko sit huomasin ekan kerran että joutu tekee vähä töitä jotta saa nätisti höylättyä karvat pois tieltä. Ei oo meinaa kivaa tollasen terävän sheivin kanssa ajella sokkona tuol naisen tärkeimmässä syvennyksessä. Siinä jos menee vähä huti saattaa olla klitoris entinen ja sit sattuu. Se tekee jo tarpeeks paskaa ku vähä menee vinoo ja tulee haava tai kaks. Aih! Tätähän miehet ei voi ymmärtää mitä vaikeeta siinä on.. On siinä! Ajattelin että onneks mulla on sellanen sähkökäyttönen trimmeri, sillä saan pidettyä siistin siilin loppuajan. Arvaappas uusiks! Enhän mä silläkää uskalla tuolla soheltaa menemään! Sehän leikkaa saatana puolikkaan häppärin mennessään! Mitä mä teen? Kellää mitää vinkkejä??
  Ei kyl siinä mielessä että hirveesti tarttis esitellä tota lorttoa kellekään (muulle ku tohtoreille neuvolssa ja sit synnärillä), mutta itellä on paljon "raikkaampi" olo ku lemmenluolaan on ns vapaapääsy. En mäkää tykkää ettii sitä miehen elintä mistää amatsoonista. Yök!

Kaikkea sitä joutuukin miettimään raaskauden aikana. Mutta voin sanoa, että ihan kaikki mikä on ns negatiivista, on kuitenki sen arvosta. Mikään ei korvaa sitä tunnetta mikä mussa herää joka kerta kun Sintti kierähtää tuol mahassa. Ei mikään. Ja kun tietää että se on jo iso. Oikeesti iso vauva jo. Se selviäis jo aika todennäköisesti jos syntyis nyt. Mä oon tuol yhel keskustelupalstalla mukana juttelemassa muiden tammikuussa synnyttävien kans, ja yks synnytti jo viime viikolla. terve poikavauva tuli. Ihan mahtavaa!
Tavallaan mä itekki halusin jo että tää mun tulis, mutta sitten en kuitenkaa. Jos Sintti vaa pysyy tammikuun puoleen väliin kaikki on hyvin. Sillo sillä on jo kaikki tarvittavat voimat kestääkseen mua kahestaan kotioloissa, hih. Ajatelkaa nyt hei. Minusta tulee äiti. Ihan hiton outoo! Mä saan vihdoin sen minkä oon aina toivonu! WAAAU!!! Mä repeen koht ihan kokonaan (niin varmaan repeen kyllä muutenki..)! En kestä tätä odottamista ja tieto siitä mikä on palkintona kun odotus vihdoin päättyy.
       Näin muuten toissa yönä unta mun vauvasta. Se oli ihan pieni ja niin suloinen ja vaikka se oli vastasyntyny, se sano "äiti". Ah! Mä vaihdoin sen vaippaa ja se itki, mutta silti hoki vaisulla äänellä "äiti,äiti". Sit mä heräisn yht' äkkii ku tää Sintti Turbobuusti oikeesti riehu tuol mahassa, ja se uni jäi kesken. Mulle jäi aivan hirveä ikävä mun vauvaa! Vaikka se uni oliki, niin silti. Se oli mun. Se oli tullu maailmaan ja oli vain minun! Äääk!

Noni, nyt loppu hetkeks taas. Ihan ku ois vähä paha olo..? Outoo. Mutta, nyt valmistautumaan töihin! Heippa!

J-Love ja Sintti 29+4 <3