Perus tiistaipäivä

Neiti nukkuu nyt tuol parvekkeella, joten kaippa mä kerkeän tässä vähä taas raapustaa. 

Kävin aikasemmin ulkona vähä kävelemässä ja kaupassa siinä samalla, ja takasin tullessa kaappasin postit mukaani. Siellä oli Tarjoustalon mainos, joku apteekki-lehti ja sitten.. "Onnea uuden vauvan vanhemmille! Liity Napero-kerhoon ja saat lapsellisen hauskoja etuja!" Nonni. Lomake jo melkein valmiiksi täytetty ja lahjaks neljä eri alekuponkia. Noh, en mä pane vastaan. Napero-kerho on aika kiva kuitenki. Itekki ihastelin mitä kaikkee kivaa sai halvemmalla ku töissä olin. Kupongeilla sai bodyja yms muita vaatteita esim 50% alennuksella tai esim joku 7% alen ku ostokset ylitti 30euron rajan. 

Sit oli myös joku postin kirjekuori tullu. Sielä oli mukana "Muumipeikko auttaa"-minikirja ja kaks alelappua KappAhliin. Ne on sentää voimassa vuoden loppuun asti, ku taas noi naperon kupongit on vaa kesäkuun loppuun. Mutta, kaippa sitä kerkiäs pari kesämekkoo neidille ostaa, hih. 

Noh, mitäs muuta me ollaa tänään tehty? No vähä jumpattiin (eli siis neiti jumppas). Me harrastetaan sellasta Vauvatusta. Siinä niiku tehää erilaisia liikkeitä vauvan kanssa kun hän makaa selällään lattialla. Neiti pitää mun peukaloista kiinni ja mä sit ohjaan käsiä ja samalla sanon mitä teen. Esim, neiti pitää mun peukaloista kiinni ja minä sanon auki, jolloin levitetään kädet suoraan ulos ja sivuille, jonka jälkeen sanon kiinni ja tuon kädet (neidin) masun/rintakehän päälle. Tota toistetaan joku viis kertaa ja sit vaihetaan liikettä. Mä sain yhen dvd:n missä on muutama liike ja missä kerrotaan mitä tuo vauvatus niiku on ja mitä hyötyä siitä on. No selväähän se on että se on yhteistä ajanvietettä vauvalle ja sille toiselle osapuolelle, mutta se myös edesauttaa vauvan motoriikkaa ja tajua siitä, että hänellä on raajat. Tai jotain sinne päin, heh. 

Ai niin! Pakko kertoo. Huh huh! Neiti makoili tossa lattialla ja just tota vauvatusta harjoteltiin, ja mä pidin neitiä sit ihan ilkosillaan siinä (ilmakylpy). No siinä juteltii ja sit äiti soitti ja juteltii niitä näitä ja yht äkkiä kuulu hirvee rutina. Apuva! Neiti kakkas! Hirveellä paineella tuli hyvät kakat ja roiskahti muute melkein omilleki jaloille! Luoja mä hajosin! Äitiki kuuli sen äänen puhelmen läpi ja kilju vaa "MIKÄ SE OLI?! KAKKASKO SE LATTIALLE?! AHAHAAA!!" Onneks mä olin kerranki fiksu ja olin laittanu tytön alle sen vaipanvaihtoalustan. Muuten ois menny viltti ja mattoki pesuun. Äitiys tekee musta edes vähä viksumman, heh. 

Nyt ku mä sain syötyä niin voisinpa mennä tiskaa ku neitiki nukkuu vielä. 

Palataan <3

Vähän väsymyksestä

Mistä mä alottaisin taas.. On vaan niin paljon mistä vois puhua, mutta kun en haluis sekottaa kaikkea samaan tekstiin.. Jos mä ottaisin nyt vaikka aiheeks.. väsymys. Joo, se on hyvä. Tai siis ei se väsymys oo hyvä, mutta puheenaiheena se on aika hyvä.

Eli, tyttöni mun on nyt tänään 9 viikkooa ja 3 päivää vanha ja oi että. Mitkä viikot meillä onkaan takana. Sitä asettaa itselleen äitinä niin hirveät paineet, ettei sitä muista keskittyä olennaiseen: vauvaan. Mulla oli ainaki selkeä kuva mielessäni että vauva nukkuu omassa sängyssään ja minä omassani. Juu ei. Ykskää yö ei varmaa oo menny niin. Kyllä mä yritän pitää neidin siel pinnasängyssä ja onnistuu se aina välillä, mutta kyllä 90% ajasta jolloin hän nukkuu, niin hän nukkuu mun vieressä tissi suussa. Tai poskella. Mä oon hyväksyny tän asian vasta noin viikko takaperin. Olin lähellä hermoromahdusta ku olin niin hiton väsyny. Valitin ja itkin yksin kotona enkä tienny mitä tehä ku neiti EI NUKU! Onneks mun oma tukijoukko (ryhmä mammoja keskustelupalstoilta joita ilman en pärjäis enää) sai mut tajuamaan että ei pidä tehdä niikun muut tai niiku oletetaan että kaikki menee, vaan pitää tehä asiat niin kun miten ne itelleen ja omaan elämään sopii. Ja sillä se asia sitten selvis, neiti nukkuu yöt mun vieressä koska mun jaksaminen on tärkeintä. Jos mä oon väsyny, en jaksa panostaa vauva-arkeen ja sillo neiti ei saa tarpeeks huomiota ja rakkautta. Jos mä oon väsyny, en pysty olemaan paras äiti tyttärelleni vaikka haluaisinki.


Oon monet yöt istunu tyttö sylissä sängyn reunalla ja itkeny, ihmetelly miten mä tuun pärjää. Miten mä selviän kaikesta? Pystynkö mä tähän? Onko musta oikeesti tähän? Totuushan on niin yksinkertainen kun että Kyllä. Kyllä mä selviän ja pärjään ja pystyn tähän, koska mun on pakko. Ei mulla oo ketää auttamassa. Joo okei, ystävät ja mun äiti, mutta normaalissa vauva-arjessa mun on pärjättävä yksin. Ja niin mä pärjäänki. Tyttö hymyilee, jokeltaa jonkun verran, syö, nukkuu ja kiukkuaa kun alkaa elämä hetkellisesti tympii. Mutta helppo tuo neiti on. Kuhan saa huomiota ja tissiä niin kaikki on hyvin.

Mulla oli hetkiä, pahoja hetkiä. Heti ku neiti vähäki alko itkee, mä tunsin miten piti puristaa hampaat yhteen ja  pidättää itkua. Rukoilin ettei itkis. Aino mikä sai tytön hiljaseks oli tissi, ja sitähän mä sit hälle annoin. Ja tästä on noin kaks viikkoo. Olen vieläkin väsyny ja herkillä, mutta yöt me nukutaan paremmin, aineki vähä. Sen verran, että minä jaksan päivän loppuun asti ilman romahduksia. Ja rakkaus tätä tyttöä kohtaan antaa niin paljon voimaa että ei oo tosikaan. Se kun sä aamulla heräät ja näät tän neidin hymyn heti ensimmäiseks, se saa kyyneliin. Rakastan!

Mun pitää vaa hyväksyä se asia että mun ei oo pakko tehä mitää. Mä oon äitiys"lomalla" ja sen tarkoitushan on olla ÄITI ja siihen mä nyt pyrin. Mä menen vauvan ehdoilla ja oman jaksamisen mukaan.

Tää äitiys on parasta mun elämässä.

Puss <3

Aika menee niin nopeesti.

Heippa vaa. Eipä tässä oo hirveesti tullu kirjoteltuu vähään aikaan. Yllättävän vähä sitä nykyään istuu koneella..mistäköhän johtuu?

No mutta. Mun rakas vauvani Neiti Pirpana on tänään 7viikkoo ja 4päivää vanha. Ja niin on kasvanu tuo tyttö ja on niin nättinä jaajaa hirrween suloinen ja kiltti. Mun piti kirjottaa jokaisesta viikosta erikseen ja miten neiti kehittyy, mutta väsymys on vieny voiton. Nyt neiti on nukkumassa ja kerkeen ehkä vähä raapustaa.

Meillä oli viikko sit neuvola (25.3) ja sillo oli painoa 4,46kg ja pituutta 56cm. Iiiiso tyttö! <3 Ja ihan pelkällä tissimaidolla mennään. Ihanaa että sitä maitoa tulee vaikka tissit onki näin pienet. Helpotus! Nyt ollaa kans tässä pääsiäisen aikana otettu uus rytmi kehiin. Neiti ku päätti että vaunuissa hän suostuu nukkuu pitempiä pätkiä niin saatiin myös ruokailuuni vähä tolkkua. Toissa yönä siis nukkui ekan kerran yli 4 tuntia putkeen ja viime yönä kuusi tuntia. Siis huh huh! KUUS TUNTIA!! Mäki heräsin viiden tunnin jälkee ku oli pakko pumppaa toinen tissi tyhjäks ettei ois räjähtäny :D Sit ku neiti heräs, söi ja nukku taas reilu kaks tuntia jonka jälkee otinki viereeni nukkumaan loppuaamun, noin 6-8. Ja sitten ku noustiin ylös oli heti hymy vastassa ku silmät avasin. Ah<3 Se tyttö on vaan niin järkyttävän ihana ja suloinen ja täydellinen. Paras mahdollinen tytär<3

Tää mun uus elämä on tosiaa vähä erilaista, mutta samalla tuntuu niin normaalilta ja hyvältä. Ihan niiku näin ois aina kuulunu olla. Mäki voin jo aika hyvin. Synnytyksestä on siis reilu 7 viikkoo ja paikat on aika liki kunnossa taas. Vatsalihakset on ok ja kohtu palautunut hyvin. Loistavaa. Mulla on nyt myös täys lupa urheilla, jei! Tällä viikolla ois tarkotus mennä ekalle salireenille. Ainaki vähä juoksee ja kattoo missä kunnossa mun kunto on. Sit alkaaki se reenaaminen. Vähintään kerta viikkoo salilla plus muut lenkit tytön kaa. Mulla on myös kotona hyppynaru ja sellaset vastustusnarut. Saan kotonaki vähä reenaa käsiä ja jalkoja ja vähä kaikkee.

Päivät meillä menee tytön kaa aika hyvin. Herätään ja neiti viihtyy nykyään hyvin tossa sitterissä niin mä saan aika rauhassa syödä nopean (tai ei niin nopean) aamupalan. Sit otan sylii ja jutellaa ja nauretaan yhdessä. Sit välillä neiti torkahtaa ja mä sit esim tiskaan tai pesen pyykkiä tai muuta vastaavaa. Me käydään myös ulkona melkein joka päivä. Nyt on kyllä kaks päivää oltu sisällä, mutta me ravattiinki viime viikko joka päivä paitsi tiistaina jossain. Ikeassa, äitillä, malmilla.. Tänään oltiin menossa, mutta neiti nukku niin nätisti nii mäki menin vähä pötköttää, ja nukuinki vajaa tunnin. Huomenna mennään kuitenki ulos. Se on hyvää liikuntaa ku metsäteitä kävelee ylös alas työntäen 20 kiloo edessä :D Saa pakarat reeniä ;)

Siitä tulee muuten hei kohta vuos täyteen kun olen viimeks juonut alkoholia. Wau! Kokonainen vuos. Se on aika paljon mulle :D Mutta, parin viikon päästä meen ehkä tohon ostarille pikku keikalle  ja ehkä tulee otettua yhen tai kaks. Tyttö jää kotiin mummin kaa. Jännä nähä miten se menee. Onneks oon lähellä kotia nii pääsee nopeesti takas jos äiti (minä) ei pärjää ;)

Nyt on ehkä munki paras mennä vähä valmistautuu sänkyy ennenku neiti herää taas syömään. Tosin siihen pitäis mennä vielä muutama tunti, mutta sitä ei koskaan tiedä etukäteen mimmonen yö on tulossa.

Joten jatkan taas jahka saan aikaa :) Ja koitan tästä eteenpäin kirjottaa vähä useammin, ja vaikka yhdestä aiheesta kerrallaan ;)

Uneja! <3

P.s Anteeks kirjotusvirheistä